Sessio 2 abstraktit
AUDITORIO
Korkeakouluopettajien hyvinvoinnin tutkimuspohjainen kehittäminen
Järjestäjä: Liisa Postareff, lisätietoa: liisa-postareff@hamk.fi
Diskussantti: Mari Murtonen, Turun yliopisto
Korkeakouluopettajien työ on monipuolista ja haastavaa, ja siihen liittyy monenlaisia positiivisia ja negatiivisia tunteita (Hagenauer & Volet, 2014; Postareff & Lindblom-Ylänne, 2011) ja jopa masennus- stressi- ja ahdistusoireita (mm. Holland ym., 2023). Korkeakouluopettajien työtä on pyritty tukemaan pääosin tarjoamalla heille tukea pedagogisten taitojen kehittämiseen, mutta viime aikoina on havahduttu myös siihen, että opettajat kaipaavat työssä jaksamisen ja opettajana kehittymisen tueksi myös tukea myös hyvinvointinsa kehittämiseen.
Tässä symposiumissa tarkastellemme korkeakouluopettajien hyvinvointia ja sen tukemista neljän esityksen kautta. Kaikki esitykset pohjautuvat korkeakouluopettajien hyvinvointiin keskittyvään tutkimukseen ja tutkimuspohjaiseen kehittämiseen. Ensimmäinen esitys (Balla ym.) tarkastelee akateemisen henkilöstön hyvinvoinnin tukemiseen suunniteltua kurssia sekä osallistujien kokemuksia sen vaikutuksista psykologiseen joustavuuteen, hyvinvointiin ja työhön. Toisessa esityksessä (Mäki ym.) tarkastellaan korkeakoulun keskijohdon ja henkilöstön kokemuksia pedagogisen hyvinvoinnin mahdollistumisesta heidän työssään. Kolmas esitys (Virtanen ym.) keskittyy HowUTeach -itsereflektiotyökalun hyödyntämiseen korkeakouluopettajien opetusprosessien ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Neljännessä esityksessä (Postareff ym.) tarkastellaan korkeakouluopettajien opetusprosessien ja virittyneisyyden yhteyksiä video- ja älysormusdataan pohjautuen.
Esitykset luovat monipuolisen kuvan suomalaisissa korkeakouluissa tehtävästä tutkimus- ja kehittämistyöstä opettajien hyvinvoinnin edistämiseksi. Esitys linkittyy vahvasti Pedaforum 2024 -päivien alateemaan Hyvinvoiva korkeakouluyhteisö. Symposiumissa jätetään runsaasti aikaa keskustelulle yleisön kanssa, ja myös diskussantin puheenvuoro on yleisöä aktivoiva.
AUDITORIO
Akateemisen henkilöstön hyvinvoinnin tukeminen HOT-perustaisella kurssilla
Balla Viktoria, Katajavuori Nina, Lampinen Nina, Asikainen Henna, Helsingin yliopisto.
Yliopistojen akateemiset työntekijät kärsivät paljon masennus-, stressi- ja ahdistusoireista (esim. Holland yms. 2023). HOT-perustaisilla menetelmillä, jotka perustuvat psykologisen joustavuuden tukemiseen, on paljon vaikutuksia hyvinvointiin (Hayes, 2019) ja akatemiassa yliopisto-opiskelijoiden on todettu hyötyvän todella paljon psykologisen joustavuuden taitojen kehittämisestä (Howell & Passmore, 2019; Katajavuori yms., 2021). Vaikka työelämässä HOT-perustaiset interventiot on todettu hyödyllisiksi, ei tutkimusta ole tehty akateemisen työntekijöiden keskuudessa. Projektissamme oli tavoitteena kehittää yliopiston henkilökunnalle tarkoitettu HOT-pohjainen hyvinvointikurssi, ja tavoitteena oli tarkastella osallistujien kokemuksia sen vaikutuksista psykologiseen joustavuuteen, hyvinvointiin ja työhön. Aineisto perustuu Helsingin yliopiston henkilöstölle syksyllä 2023 avattuun hyvinvointikurssiin, jonka tähän mennessä on suorittanut ja tutkimusluvan on antanut yhteensä 33 osallistujaa. Muutoksia kurssin aikana tarkasteltiin parittaisella t-testillä ja muuttujien sekä muutosten yhteyttä ulottuvuuksien ja niiden muutosmuuttujien korrelaatioilla. Tämän lisäksi teemme osallistujille myös fokus group haastatteluita kurssikokemuksiin liittyen. Alustavat tulokset, jotka perustuvat 33 osallistujan vastauksiin, osoittavat että psykologinen joustavuus parani tilastollisesti merkittävästi intervention jälkeen (t(32) = -2.65, p = .012). Lisäksi psykologisen joustavuuden muutos oli yhteydessä positiiviseen muutokseen hyvinvoinnissa (r(32) = .495, p = .003). Psykologinen joustavuus parantui enemmän niillä, jotka kokivat enemmän stressiä ennen interventiota. Nämä havainnot antavat alustavaa tukea HOT-perustaisen intervention positiivisista vaikutuksista akateemisessa ympäristössä. Tarkempia kurssin vaikutuksia raportoidaan Pedaforumissa. Aineiston keruu jatkuu keväällä ja saamme mukaan myös kontrolliryhmäaineistoa. jotka raportoidaan kesäkuussa. Myös fokusryhmähaastattelun tuloksia raportoidaan kesäkuussa.
AUDITORIO
Korkeakoulun keskijohdon ja henkilöstön pedagogisen hyvinvoinnin käytännöt ja kokemukset
Mäki Kimmo, Gjerstad Eevastiina, Kotila Hannu, Nyberg Crister, Haaga-Helia.
Avamme korkeakoulun keskijohdon ja henkilöstön kokemuksia pedagogisen hyvinvoinnin mahdollistumisesta työssään. Miten he kokevat korkeakoulun kohtaamisten rakenteiden ja johtamisen mahdollistavan pedagogisen hyvinvoinnin kokemukset? Millainen yhteisöohjautuvuus edistää tiimien pedagogista hyvinvointia? Esittelemme pedagogisen hyvinvoinnin keskeiset tunnusmerkit korkeakoulun kontekstissa. Esityksen pohjana on Pedagogisen hyvinvointi-hankkeen (2022-2023) ja Yhteisön parhaaksi- tutkimushankkeen (YP/2023-2025) keskeiset havainnot ja tulokset. Pedagogisen hyvinvoinnin ymmärtäminen on tärkeää korkeakouluhenkilöstön keskuudessa. Se yhdistää työhyvinvoinnin sekä yhteisön ja yksilön osaamisen kehittämisen toisiinsa. Pedagoginen hyvinvointi ymmärretään koko korkeakouluyhteisön hyvinvointina, jonka keskiössä on opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutus opetus- ja oppimistilanteissa. Pedagogisen hyvinvoinnin avaintekijät ovat pedagogisessa johtamisessa, korkeakoulun pedagogisissa rakenteissa ja käytänteissä, opettajien ja muun henkilöstön työorientaatioissa ja siinä, miten korkeakoulu yhteisönä toimii (Mäki ym. 2021.) Hyvinvointi on systeeminen ominaisuus, joka kehittyy yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa (vrt. Erkkilä & Peuranka 2021). Kyvykäs pedagoginen johtaminen korkeakoulussa rakentaa pedagogista hyvinvointia, kun se edistää pedagogiikan ja henkilökunnan pedagogisen työotteen kehittämistä sekä jaettua johtajuutta (Mäki 2022). Pedagogisen hyvinvoinnin mahdollistaminen edesauttaa työssäjaksamista, rakentaa laadukasta johtamista, muokkaa korkeakoulun rakenteita sekä lisää korkeakoulutyön tuottavuutta, joka näkyy myös edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimista.
Esitys sopii hyvin Pedaforum 2024 alateemaan Hyvinvoiva korkeakouluyhteisö. Esityksen keskeiset käsitteet ovat pedagoginen hyvinvointi, pedagoginen johtaminen ja yhteisöohjautuvuus. Esityksemme viitekehyksessä tarkoitamme pedagogisella johtamisella korkeakoulussa kokonaisvaltaisen oppimisen johtamista (Quinlan 2014). Se mukaan johtamistoimintaan vaikuttava kokonaisvaltainen korkeakoulutuksen konteksti, kuten oppimista edistävä toimintaympäristö, johtajan oma sisäinen eetos sekä yhteisön pedagogisen osaamisen mahdollistaminen.
Yhteisohjautuvuudella tarkoitamme kykyä toimia omaehtoisesti ilman ulkopuolista ohjausta ja kontrollia. Jos tavoittelemme rakenteellisia ratkaisuja yhteisöohjautuvuuden suhteen korkeakouluissa, niin tarvitsemme itseorganisoitumista (Martela 2021). Käsite yhteisöohjautuvuus tuo esiin organisaation kokonaisrakenteen tarkastelun tarpeellisuuden siirtäen katseen yksittäisen johtajan toiminnasta laajemmalle (Salovaara 2020.)
AUDITORIO
Opetuksen ja hyvinvoinnin väliset yhteydet –opetustilanteiden tarkastelua älysormus- ja videoaineiston avulla
Postareff Liisa, HAMK; Parpala Anna, Helsingin yliopisto; Nokelainen Petri, Tampereen yliopisto;
Kosenkranius Merly, HAMK; Puhakka Ilmari, Tampereen yliopisto; Pylväs Laura, Helsingin yliopisto; Rintala Heta, HAMK; Räisänen Milla, Helsingin yliopisto; Wallin Anna, Tampereen yliopisto.
Korkeakouluopettajien hyvinvointia haastavat esimerkiksi työn intensiivistyminen, kasvavat opiskelijamäärät ja pienenevät resurssit, opetukseen ja tutkimukseen liittyvät paineet, eettiset haasteet sekä työn epävarmuus (esim. Wallin ym., arvioitavana). Sen sijaan oppimislähtöinen ja vuorovaikutteinen opetus on yhteydessä myönteisiin tunteisiin ja lisääntyneeseen hyvinvointiin (esim. Cao ym., 2018; Postareff & Lindblom-Ylänne, 2011).
Esityksessä tuomme esiin alustavia tuloksia opetusprosessien ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä opetustilanteiden aikana. Tarkastelemme, miten mm. vuorovaikutteisuus tai sen puute opetuksessa heijastuu opettajien virittyneisyyteen. Opetusprosesseja tarkastelemme opetustilanteiden videointien avulla ja hyvinvointia virittyneisyyden kautta. Virittyneisyys tarjoaa mielekkään näkökulman hyvinvointiin, sillä se on yhteydessä stressiin sekä tiedostamattomiin emotionaalisiin reaktioihin (Boucsein, 2012). Virittyneisyydestä saadaan tietoa ihon sähkönjohtavuuden muutoksia mittaavan älysormuksen avulla.
Tässä esityksessä keskitymme korkeakouluopettajien (n. 70) omiin tulkintoihin video- ja älysormusdatasta. Korkeakouluopettajat osallistuivat korkeakoulupedagogin johdolla toteutettuun opetustilanteen ohjattuun reflektioon. Kriittisten tapahtumien menetelmään perustuen ohjatussa reflektiossa (esim. Husu ym., 2008) opettajat pohtivat videoituun opetustilanteeseen liittyviä haastavia ja voimaannuttavia tilanteita sekä tilanteita, joissa opettajien virittyneisyys oli korkealla, matalalla tai muuttui merkittävästi. Lisäksi reflektiossa pohdittiin tunteita, sillä niiden on osoitettu olevan yhteydessä korkeakouluopettajien opetusprosesseihin (mm. Postareff & Lindblom-Ylänne, 2011).
Alustavien tulosten perusteella korkea virittyneisyys liittyi erityisesti kognitiivisesti haastaviin tilanteisiin, luentotyyppiseen opetukseen, teknisiin ongelmiin. Näihin liittyi usein negatiivisia tunteita, kuten epävarmuutta ja jännitystä. Matala virittyneisyys liittyi enimmäkseen vuorovaikutteisiin tilanteisiin opiskelijoiden kanssa, tuttujen asioiden opettamiseen sekä opiskelijoiden ymmärryksen havaitsemiseen. Usein näihin yhdistyi positiivisia tai neutraaleja tunteita, kuten tyytyväisyyttä ja innostuneisuutta.
AUDITORIO
Tietoa, keskustelua ja toimintaa – Tavoitteena opettajien ja yhteisön hyvinvointi
Virtanen Viivi, Hämeen ammattikorkeakoulu; Pylkkönen Tiina, Aalto-yliopisto; Keltikangas Kirsti, Aalto-yliopisto.
Yliopisto-opettajien hyvinvointia haastavat monet tekijät kuten kasvavat opiskelijamäärät, ristiriitaiset vaatimukset ja tuen puute (Haapakorpi ym. 2023). Akateemisen hyvinvoinnin kysymykset ovat globaalisti kiinnostuksen kohteina korkeakouluyhteisöissä (Mula-Falcón ym. 2022). Myös Aalto-yliopisto on tarttunut yhteisön hyvinvoinnin tukemiseen. Oasis of Radical Wellbeing on Aalto-yliopiston hanke, joka toiminnallaan on kirittänyt yhteisön osaamista hyvinvoinnin kehittämisessä ja jakanut tutkimuspohjaista tietoa siitä, miten yhteisön jäsenet voivat huolehtia itsestään ja toisistaan. Tässä kerromme tarkemmin prosessista, joka toteutettiin yhdessä kuudesta koulusta yhteistyössä koulun pedagogisen johdon ja asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena oli tukea opettajien opetukseen liittyvää hyvinvointia sekä saada tietoa opettajien hyvinvoinnista ja siitä, miten se kytkeytyy muihin akateemisen työn osa-alueisiin.
Prosessissa hyödynnettiin HowUTeach-itsereflektiotyökalua (Parpala & Postareff, 2021). Opettajat (n=32) vastasivat kyselyyn, joka koski heidän opetusprosessejaan ja hyvinvoinnin elementtejä. Tulosten perusteella vastaajat saivat palautteen, jossa kuvattiin, mitä kyselyn eri ulottuvuudet mittaavat, ja annetaan vinkkejä ja tukea opetuksen ja hyvinvoinnin kehittämiseksi. Opettajat vastasivat myös kahteen avokysymykseen koskien hyvinvointia tukevia tai haittaavia yliopiston käytäntöjä.
Tulosten perusteella suunnitelmallinen lähestymistapa opetukseen oli positiivisesti yhteydessä minäpystyvyyden tunteen ja hyvinvoinnin kanssa. Ei-reflektiivinen lähestymistapa opetukseen korreloi positiivisesti itsekriittisyyden, stressin ja uupumuksen kanssa. Työyhteisön koettu tuki liittyi positiivisesti minäpystyvyyteen. Avovastausten perusteella pedagogiset tapahtumat sekä mahdollisuus osallistua pedagogiseen ja kuulla muiden esimerkkejä tukevat hyvinvointia. Opettajat toivoivat mm. opetussuunnitelmien yhteistä suunnittelua. Kehitystyö toteutettiin yhteistyössä koulun toimijoiden kanssa ja yksikössä on jo tehty pitkäjänteistä pedagogista kehittämistyötä. Tuloksemme heijastivat opetusyhteisön vahvaa roolia ja että, pedagoginen reflektio, tuki ja koulutus ovat opettajien hyvinvoinnin perusta.
Luokka vi-C-130
Millä keinoilla digityökalut voisivat tulevaisuudessa auttaa opettajaa tekemään saavutettavia sisältöjä?
Anna-Liisa Mattila, suunnittelija, Oulun yliopisto, ICT-palvelut, Digipedagogiikka ja videopalvelut
lisätietoa: anna-Liisa.Mattila@oulu.fi
Nykypäivän digitaaliset työkalut eivät vielä auta ope4ajia ja muita sisällöntuottajia riittävästi saavutettavan materiaalin luomisessa. Tähän on saatava muutos, joka lähtee organisaatiosta ja käyttäjistä, jotka hankkivat ja vaativat parempia työkaluja käyttöönsä.
Kohderyhmänä kaikki digitaalisesta saavutettavuudesta kiinnostuneet ja ihan erityisesti järjestelmä-/digipalveluhankintoihin osallistuvat
Esityksen tavoitteena on auttaa kuulijoita ymmärtämään, että millaisilla keinoilla käyttämämme digityökalut voisivat auttaa meitä tekemään saavutettavia sisältöjä verkkoon. Kun kuulija alkaa tiedostaa näitä keinoja, hän osaa myös vaatia niitä ja oppii samalla lisää saavutettavuudesta ja sen toteutumisen varmistamisesta.
Tätä esitystä kannattaisi tulla kuulemaan kaikkien niiden koulumaailman asiantuntijoiden, jotka osallistuvat järjestelmä-/digipalveluhankintoihin, tai joilla on millään tavalla mahdollisuus päästä esittämään toiveita ja vaatimuksia koulunsa hankintoihin. Kaikki ne, joita digitaalinen saavutettavuus kiinnostaa ylipäätään, ovat tervetulleita yleisöksi.
Saavutettavuus on yhdenvertaisuuden toteutumisen edellytys. Saavutettavuus on vielä juhlapuhetta. Seuraava askel on saavutettavuuden toteutumisen varmistaminen.
Saavutettavuus on jo esillä juhlapuheissa. Mutta edistääkseen yhdenvertaisuutta, saavutettavuuden on toteuduttava käytännössä. Yksi suurimmista syistä siihen, että verkkosisällöt eivät vielä ole saavutettavia on, että käyttämämme työkalut eivät ohjaa, auta eivätkä pakota meitä teitä tekemään saavutettavia sisältöjä.
Nyt olisi saatava aikaan käytännön tason muutoksia, jotka aidosti vaikuttavat saavutettavuuden toteutumiseen.
Pidetään saavutettavuuskeskustelua yllä ja siirrytään lähemmäs käytännön ratkaisuja. Jo viime vuonna Pedaforum nosti esille saavutettavuusteemaa. Sama jatkuu nyt. Esityksessä lähestyn
saavutettavuuden varmistamisen keinoja käytännönläheisillä, konkreettisilla keinoilla ja esimerkeillä. Millä keinoilla järjestelmät voisivat auttaa, ohjata ja pakottaa käyttäjää tekemään saavutettavia sisältöjä? Mitä apua tekoäly voisi tarjota? Esityksen loppuun varataan aikaa keskustelulle.
Luokka vi-C-130
Tulevaisuuden taitojen integrointi opetukseen Nepalissa – hankkeen alustavia tuloksia
Susimetsä, Marko, Yliopettaja, HAMK Aokk
Burns, Eila, Vanhempi tutkija, JAMK Aokk
Kanninen, Susanna, Suunnittelija, JAMK Aokk
Uusinokka, Marko
lisätietoa: marko.susimetsa@hamk.fi
Nepal on yksi maailman köyhimpiä maita; vuoden 2022 Human Development -indeksissä se oli 143. yhteensä 191 maasta (United Nations Development Programme, 2022). Yleisen koulutustason
kehittämisen lisäksi haasteena on naisten asema: esimerkiksi alemman dalit-kastin tytöistä vain 11,8 % on toisen asteen koulutuksessa. Lapsiavioliitot ja syrjäseuduilla elävä chhaupadi-perinne (naisten sulkeminen erillisiin majoihin kuukautisten ajaksi) heikentää tyttöjen koulutusmahdollisuuksia.
(Diwakar, 2022). Suomen kehitysyhteistyön tavoitteet Nepalissa vuoteen 2024 saakka liittyvät inklusiivisen opetusjärjestelmän, sukupuolten tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden tukemiseen.
Esityksessä avataan kehitysyhteistyöhankkeessamme saavutettuja alustavia tuloksia. Suomen ulkoministeriön rahoittaman Developing Pedagogy for 21st Century Skills in Nepal –hankkeen
tavoitteena on parantaa mahdollisuuksia yhdenvertaiseen korkeakoulutukseen digitaalisuutta hyödyntäen. Hankkeessa mm. luotiin opettajankoulutuksen maisteriohjelmaan kahdeksan kurssia.
Kurssien kehitystyössä pyrittiin kompetenssiperusteisuuteen ja linjakkaaseen (constructive alignment) opetussuunnitelmaan, joka tukisi osallistujien taitoja kehittää opiskelijoidensa
tulevaisuuden taitoja (21st century skills). Kehittämistyön keskiössä olivat kahden nepalilaisen yliopiston asiantuntijat, jotka sovelsivat omaan kulttuuriinsa suomalaisten asiantuntijoiden välittämän pedagogisen osaamisen. Arvioinnin kohteena ovat kurssien pedagogiset ratkaisut ja pilottiryhmiltä saatu määrällinen ja
laadullinen palaute. Määrälliset palautteet (n=81) kerättiin Webropol-järjestelmän avulla tammikuussa 2024 ja ne analysoidaan IBM SPSS Statistics ohjelmalla. Yliopistojen välillä havaittiin eroja, mutta keskeinen havainto on mm. pedagogisen kulttuurin siirtymävaihe, jossa uudempi kompetenssiperusteinen opetussuunnitelma sekoittuu osin vanhempaan opettajajohtoiseen ja ulkoa oppimisen kulttuuriin. Kurssien tehtävämäärä ja/tai luettavien materiaalien laajuus oli usein ylimitoitettua suhteessa kurssin opintopistemäärään.
Kursseihin on sisällytetty kuitenkin runsaasti teknologiaperusteisia yhteistoiminnallisia aktiviteetteja ja reflektiivisiä keskusteluita, jotka alustavan määrällisen analyysin mukaan näyttivät
tukevan oppijoiden tulevaisuuden taitojen oppimista.
Palautteiden ja analyysien valossa opintojaksojen kehittämistä jatketaan ja ne viimeistellään lopulliseen muotoon kaikkien opettajaopiskelijoiden haettavaksi.
Luokka vi-C-130
Opiskelijalähtöisen ja dialogisen vuorovaikutuksen ilmeneminen ja edistäminen korkeakoulupedagogiikassa
Lehesvuori, Sami, FT, Jyväskylän yliopisto, Monikielisen akateemisen viestinnän keskus, Kasvatustieteiden laitos
Lehtinen, Antti, FT, Jyväskylän yliopisto, Fysiikan laitos
Hämäläinen, Raija, Prof., Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos;
Maunuksela, Jussi, FT, Jyväskylän yliopisto, Fysiikan laitos;
Koskinen, Pekka, Prof., Jyväskylän yliopisto, Fysiikan laitos
lisätietoa: sami.lehesvuori@jyu.fi
Opiskelijalähtöinen pedagogiikka mahdollistaa merkityksellisen oppimisen erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa opettajan rooli vaihtelee tilanteen mukaan. Opiskelijalähtöisyydellä
voidaan tukea opiskelijoiden aktiivista toimijuutta opiskelutilanteessa ja edistää laajemmin kiinnittymistä opintoihin. Vaikka opiskelijalähtöisyyttä korostetaan korkeakoulujen strategisissa ja
pedagogisissa linjauksissa, sen esiintymistä vuorovaikutustilanteissa on käsitelty rajallisesti. Tässä tutkimuksessa opiskelijalähtöisyyttä lähestytään oppimisvuorovaikutuksen ja dialogisuuden viitekehyksistä. Esitys on suunnattu kaikille korkeakoulupedagogiikasta ja sen kehittämisestä kiinnostuneille. Konferenssin teemoihin esitys kytkeytyy erityisesti hyvinvointia edistävän pedagogiikan kautta.
Opiskelijalähtöinen oppimisvuorovaikutus on moniäänistä, vastavuoroista ja kannustavaa, mutta myös kiinnittymistä ja oppimista edistävää. Merkityksellisessä ja opiskelijalähtöisessä
oppimisvuorovaikutuksessa on näin ollen myös dialogisuuden piirteitä. Opettaja voi edistää opiskelijalähtöistä ja dialogista oppimisvuorovaikutusta esimerkiksi kysymällä avoimia ajatteluun
kannustavia kysymyksiä ja antamalla opiskelijoille aikaa pohtia vastauksiaan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten opiskelijoiden edesottamukset, ajatukset ja näkökulmat
huomioidaan opetustilanteessa ja miten opettajat huomioivat itse näitä tilanteita. Tutkimuksen tapauskohtaisena aineistona käytetään fysiikan opetusassistenttien videoituja oppitunteja ja
yhteisiä videoklubeja, jotka toimivat pedagogiikan kehittämisen ja reflektion välineinä. Tulokset vuorovaikutuksen analyysistä osoittavat, että tässä kontekstissa opiskelijalähtöinen
vuorovaikutus on harvinaista, mutta mahdollista. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että kokemukset pedagogisista opinnoista vaikuttivat siihen, miten opetusassistentit rytmittivät siirtymiä
eri aktiviteettien ja niihin liittyvien vuorovaikutuksen muotojen välillä. Videoklubeissa esiin nousseet teemat mukailevat aikaisempia havaintoja siitä, että vaikka dialogisuuden kautta edistettävä
opiskelijalähtöisyys koetaan tärkeäksi, on se käytännössä haastavaa. Oman ja vertaisten opetuksen reflektointi videoilta koettiin erittäin hyödylliseksi. Videoklubien vahvistama itsevarmuus
opettajana voidaan ymmärtää myös yhteisön hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tulosten pohjalta aktivoidaan keskustelua siitä, miten opiskelijalähtöisyyden ja dialogisuuden kautta voidaan edistää
opiskelijoiden merkityksellistä oppimista, hyvinvointia ja kiinnittymistä opintoihin.
Luokka vi-C-130
Pedagogisen koulutuksen yhteys opettajan pedagogisiin käytäntöihin ja pystyvyysuskomuksiin
Tuononen, Tarja, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE)
Hyytinen, Heidi, professori, Itä-Suomen yliopisto, Kasvatustieteiden ja psykologian osasto
Kleemola, Katri, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE)
Hailikari, Telle, tutkijayliopettaja, HAMK
Toom, Auli, professori, Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE)
lisätietoa: tarja.tuononen@helsinki.fi
Akateemisten asiantuntijataitojen, kuten kriittisen ajattelun, ongelmanratkaisutaitojen sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen oppiminen on keskeinen yliopisto-opintojen tavoite.
Erilaisilla pedagogisilla käytännöillä opettajat voivat tukea näiden taitojen oppimista (Virtanen & Tynjälä, 2018). Opettajien pedagogisen koulutuksen on todettu olevan yhteydessä opettajin opetuksellisiin lähestymistapoihin ja pystyvyysuskomuksiin (Ödalen
ym., 2019). Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten opettajien pedagogien koulutus on yhteydessä heidän pedagogisiin käytäntöihinsä ja pystyvyysuskomuksiinsa. Tutkimus
sopii hyvin konferenssin teemaan, koska opetus on laadukkaan oppimisen lähtökohta ja opettajien pedagoginen osaaminen tukee myös heidän hyvinvointiaan (Cao, 2021).
Tutkimus toteutettiin tutkimusintensiivisessä yliopistossa. Kyselylomake lähetettiin kaikille opettajille henkilökunnan sähköpostilistan kautta. Tutkimuksen aineisto koostuu opettajien
(N=286) kyselyvastauksista. Vastaajia oli eri tieteenaloilta ja kaikista uravaiheista. Suurin osa (43 %) vastaajista oli yliopistonlehtoreita. Suurimmalla osalla (75 %) oli pedagogista koulutusta. Kyselyssä (The Teachers’ Pedagogical Conceptions and Practices (TPCP),
Tuononen ym., 2023) kysyttiin opettajien pedagogisia käytäntöjä (Virtanen & Tynjälä, 2018), pystyvyysuskomuksia sekä pedagogista koulutusta ja sen määrää. Pedagogisia käytäntöjä tutkittiin 22 väittämällä, jotka mittasivat neljää pedagogista käytäntöä: tiedon arviointi, teorian ja käytännön yhdistäminen, kokemusten jakaminen, reflektointi ja palautteen hyödyntäminen. Pystyvyysuskomuksia mitattiin neljän väittämän avulla (Postareff ym., 2023).
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pedagoginen koulutus oli yhteydessä pedagogisiin käytäntöihin. Vähintään 25 op koulusta omaavat opettajat käyttivät opetuksessaan enemmän
käytäntöjä, jotka hyödynsivät teorian ja käytännön yhdistämistä sekä reflektiota ja palautetta kuin opettajat, joilla ei ollut pedagogista koulutusta. Muiden käytäntöjen suhteen ei ollut eroja. Lisäksi vähintään 25 opintopisteen verran pedagogista koulusta käynneillä oli
vahvempi pystyvyysuskomus opettamiseen kuin ei-koulutusta omaavilla opettajilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että korkeakouluopettajien pedagogisella koulutuksella on merkitystä ja se tukee opettajia käyttämään monipuolisia pedagogisia käytäntöjä.
Vi-C-146
Digitaalisen arvioinnin kehitys ja tulevaisuuden suunnat Helsingin yliopistossa
Tikkala, Aiju, Asiantuntija, Helsingin yliopisto, Opetusteknologiapalvelut
Kivinen, Birgitta, Verkkopedagogiikan asiantuntija, Helsingin yliopisto, Opetusteknologiapalvelut
lisätietoa: aiju.tikkala@helsinki.fi
Helsingin yliopistossa toteutettiin Digitaaliset arviointimenetelmät ja tentit kaikille kampuksille -projekti vuosina 2021-2023. Projektiin osallistettiin yliopistoyhteisö laajasti:
tiedekunnat ja niiden koulutusohjelmat, yksittäiset opettajat ja opiskelijat sekä opetus- ja opiskelijapalvelut. Esityksen tavoite on jakaa tietoa ja käytännön kokemuksia projektista ja sen vaikutuksista korkeakoulussamme. Esitys on suunnattu kaikille korkeakoulupedagogiikan kehittämisestä kiinnostuneille.
Yksi projektin tulos oli, että Helsingin yliopistossa paperitenttien määrä väheni ja tenttien sähköistämisen myötä henkilökunnan digitaalisen arvioinnin osaaminen kasvoi kahden vuoden aikana. Tiedekuntien linjaukset tenttien digitalisoinnista edistivät muutosta.
Yhteistyö tiedekuntien kanssa toi esiin myös teknologiaan liittyviä rajoitteita eri tieteenaloilla. Opettajien teknologinen arviointiosaaminen kehittyi, mikä näkyy oppimisympäristön arviointiominaisuuksien monipuolisempana hyödyntämisenä.
Lisäksi opettajat kertoivat halukkuutensa käyttää enemmän digitaalisia työkaluja arvioinnissa, jos tuki ja ohjeistus olisivat paremmin saatavilla. Projektin puitteissa opettajia
kannustettiin pitkäjänteiseen arvioinnin kehittämiseen esimerkiksi luomalla laajoja tenttikysymyspankkeja ja panostamalla kurssin aikaiseen arviointiin ja palautteen antamiseen.
Projekti ja sen tulokset liittyvät laajempaan keskusteluun siitä, miten teknologia muuttaa oppimisen arviointia korkeakouluissa. Parhaimmillaan digitaalinen arviointi lisää läpinäkyvyyttä, joustavuutta ja oppimisesta saatavan palautteen vastavuoroisuutta.
Digitaalisen arvioinnin hyödyntäminen ja tukeminen on olennaista kehitettäessä korkeakoulupedagogiikkaa ja vastattaessa tulevaisuuden koulutuksen haasteisiin. Esitys tarjoaa yleisölle mahdollisuuden tutustua Helsingin yliopiston digitaalisen arvioinnin
nykytilaan ja tulevaisuuden näkymiin konkreettisten esimerkkien ja projektin tulosten kautta. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden jakaa digitaalisen arvioinnin hyväksi havaittuja käytänteitä, yhteistyömahdollisuuksia ja haasteita. Jaamme projektista opittuja käytännön vinkkejä, suosituksia ja rohkaisemme yleisöä jakamaan omia kokemuksiaan ja ideoitaan arvioinnin digitalisoinnista.
Vi-C-146
Datanlukutaito osaksi korkeakoulujen opetussisältöjä
Soininen, Tiina, tiedolla johtamisen lehtori, Karelia ammattikorkeakoulu, Tietojenkäsittelyn koulutusohjelma
lisätietoa: tiina.soininen@karelia.fi
Tässä esityksessä herättelen kuulijoiden ymmärrystä datanlukutaidon oppimisen ja opettelun tärkeydestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Datanlukutaito voidaan määritellä kyvyksi lukea, kirjoittaa, tarkastella kriittisesti, kommunikoida ja luoda lisäarvoa datasta ja informaatiosta erilaisissa konteksteissa. Käytännössä se on sitä, että ihminen on kykenevä arvioimaan esitetyn datan ja informaation luotettavuutta eri tahoilla kuten mediassa tai työelämässä ja arjen eri tilanteissa.
(Soininen 2023.) Elämme datan ja ennakoinnin aikakautta. Organisaatioissa on BI-alustat, laskemme tekoälyn avulla
ennakointia asioiden kehityksestä ja politiikassa tehdään päätöksiä erilaisten ennakointimallien pohjalta. Organisatorisen päätöksenteon lisäksi globaalit muutokset vaativat uudenlaista ennakointia, joka kaikki perustuu datan hyödyntämiseen (pandemia, talouskriisi jne.) Datasta on tullut kollektiivista poliittista toimintaa. Se mittaa sosiaalista todellisuutta ja tarjoaa ymmärrystä yhteiskunnallisista kehityskuluista ja pystyy tarjoamaan parempaa tietopohjaa yhteiskunnallisten käytäntöjen suunnitteluun. Tätä varjostaa kuitenkin post-totuudellinen politiikan kyseenalaistaminen ja intressiohjautuva
politiikan teko, jolloin politiikan toimijoiden (poliitikot virkamiehet jne.) tulee osata argumentoida oikein ja legitiimisti datan perusteella. Heidän tulee osata käyttää argumentoinnissaan läpinäkyvästi
luotua, luotettavaa ja kansalaisten saatavissa olevaa dataa. Datastakin tulee tehdä tarkastelun kohde, koska sillä on paljon valtaa yhteiskunnassamme. Datanlukutaitoiset kansalaiset ja ihmisryhmät pystyvät edistämään kriittistä ymmärrystä datan muodostamista valta-asetelmista ja datasta itsestään. Heistä tulee kykeneviä toimimaan täysivaltaisina datakansalaisina. (Vrt. Fotopoulou 2021.) Kaikesta tästä huolimatta suomalaisessa koulutuksessa ei vielä ole herätty kansainväliselle tasolle ymmärtämään datan lukutaidon opetuksen merkitystä. Laajemmin ajatellen emme ole yhteiskuntana vielä heränneet siihen, kuinka data ohjaa ihmisiä yksilöinä yhteiskunnassa ja asettaa heidät muutoksen kohteeksi.
Vi-C-146
Kohti DigiVisioa – yhdessä erilaisina
Lempinen, Katja, Erityisasiantuntija (/Digitaalisen opetuksen päällikkö), Satakunnan AMK, Rehtorin toimisto
Saarinen Pia, projektijohtaja (/ opintoasiainpäällikkö) Helsingin yliopisto, Digitaalisen opetuksen ja jatkuvan oppimisen palvelut (DOJO)
lisätietoa: katja.lempinen@samk.fi
Digivisio on kaikkien suomalaisten korkeakoulujen yhteinen hanke, jonka tavoitteena on luoda digitaalinen, joustava ja verkostomainen yhteisö, jossa oppijan hyöty on keskiössä. Tämä tarkoittaa paitsi uuden alustan, myös toimintatapojen ja teknisten ratkaisujen kehittämistä. Korkeakoulut kehittävät toimintaansa, digitaalisuutta sekä pedagogiikkaa yhdessä, mutta silti omille vahvuusalueilleen profiloituen ja omien tavoitteidensa mukaisesti.
Korkeakoulujen erilaisuus on rikkaus hankkeessa. Se johtaa kuitenkin hyvin erilaisiin kehittämiskohteiden painotuksiin ja kehittämistapoihin hankkeen toimeenpanossa. Myös erilasilla taustatekijöillä, kuten strategia, koulutusalat, sijainti, koko ja vetovoima on vaikutuksensa esim. taktiikkaan ja ansaintalogiikkaan.
Korkeakoulun näkökulmasta Opin.fi:lle tuotavaa koulutustarjontaa on tarkasteltava uudella tavalla, mm. modulaarisuutta on kehitettävä ja kuvailutietoja ja koulutuksen sanastoa on yhtenäistettävä, jotta koulutustarjonta löytyy helposti. Lisäksi koulutustarjontatietoa on tuotava alustalle integraatioiden välityksellä useista eri järjestelmistä. Opin.fi:stä korkeakoulut saavat uudenlaista tietoa oppijoiden toimista ja tarpeista. Se helpottaa koulutustarjonnan suunnittelua tulevaisuudessa.
Digivisio2030-hankkeessa oppijan hyöty on keskiössä. Koulutukseen hakeutumisen prosessia tarkastellaan kokonaisuudessaan oppijan näkökulmasta. Tämä tarkoittaa ilmoittautumis- ja maksamisprosessien yhdenmukaistamista ja suoritettavien opintojen rakentamista yhteisten pedagogisten laatukriteerien mukaisesti.
Erilaisten verkostojen yhteistyö hankkeessa on lisännyt kommunikaatiota ja positiivista suhtautumista sekä korkeakoulujen välille että korkeakoulusektoreiden yli. Vaikka muutoskoordinaattorien tehtävät ja työaika vaihtelevat korkeakoulujen välillä, on muutoskoordinaattoriverkoston yhteisillä tapaamisilla ja tiedonjakamisella ollut iso merkitys korkeakoulujen oman toiminnan kehittymisessä kohti yhteistä päämäärää. Iso resursointipäätös tähän toimintaan on ollut kannattava, ja sillä on ollut isompi merkitys kuin alussa osattiin arvioida.
Tässä esityksessä tuodaan esille kahden hyvin erilaisen korkeakoulun, ison, Etelä-Suomessa toimivan yliopiston ja Länsi- Suomessa toimivan keskisuuren ammattikorkeakoulun eroja Digivisio-hankkeessa, mm. korkeakoulujen sisäisissä toimintatavoissa ja kehittämiskohteissa. Esityksessä muutosohjelmaa ja sen toimia arvioidaan nimenomaan näiden kahden korkeakoulun muutoskoordinaattorin näkökulmasta.
Vi-C-146
Yhteinen kurssitarjotin kansainvälisen virtuaaliliikkuvuuden mahdollistajana
Kallio, Liisa, IT-asiantuntija, Jyväskylän yliopisto, Digipalvelut
Laamanen, Merja, Digitaalisen transformaatiotoimiston päällikkö, Jyväskylän yliopisto, Digipalvelut
lisätietoa: liisa.kallio@jyu.fi
Monet suomalaiset korkeakoulut ovat mukana eurooppalaisissa korkeakouluverkostoissa kehittämässä virtuaaliliikkuvuutta perinteisten liikkuvuusmuotojen rinnalle. Virtuaalisella
liikkuvuudella tarkoitetaan toimintaa, joka tapahtuu ainoastaan verkossa (online) ja tässä esityksessä tarkastelemme nimenomaan verkkovälitteistä ristiin opiskelua. Korkeakouluverkostoissa
pohditaan, miten virtuaaliliikkuvuutta voidaan käytännössä toteuttaa korkeakoulujen erilaisista infrastruktuureista huolimatta. Esittelemme vuodesta 2021 käytössä ollutta virtuaalista kurssitarjotinta, jossa eurooppalaisten korkeakoulujen paikalliset oppimisympäristöt on liitetty toisiinsa. Tämä ratkaisu mahdollistaa verkostossa opintojen tarjoamisen opiskelijalle kätevästi ja helposti.
Vuonna 2019 toimintansa aloittanut FORTHEM on yhdeksän eurooppalaisen yliopiston verkosto.
FORTHEM:ssa on kaikkiaan noin 230 000 perustutkinto-opiskelijaa, 16 000 tutkijaa ja opettajaa sekä 14 000 tuki- ja palveluhenkilöä. Virtuaaliliikkuvuutta toteutetaan yhteisellä kurssitarjottimella, josta
opiskelijat voivat valita kiinnostavia sisältöjä eri kielillä. Seitsemän yliopiston Moodlet ovat yhteydessä toisiinsa ja tarjolla on niin MOOCeja kuin perinteisempiä verkkokursseja. Sittemmin
verkostoon on tullut kaksi uutta yliopistoa, joilla on käytössään eri oppimisympäristöt. Näiden yliopistojen opintotarjonnan saaminen mukaan vaatiikin kurssitarjottimen teknistä jatkokehitystä.
Yhteinen opintotarjotin on myös opettajien näkökulmasta käytännöllinen ja toimiva ja tarjoaa mahdollisuuden kansainväliselle yhteistyölle. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että
virtuaaliliikkuvuutta on helpompaa toteuttaa MOOCien kuin synkronisten kurssien avulla, koska MOOCeissa ”byrokratia” on helpompaa. MOOCeille pääseminen on suoraviivainen prosessi, koska
ne ovat kaikille avoimia eikä niille ole valintakriteerejä. Sen sijaan opintohallinnollisia haasteita aiheuttavat ne opinnot, joilla on tietyt haku- tai valintakriteerit. Niiden markkinointi, haku- ja
valintaprosessit sekä opiskelijoiden pääsy oppimisympäristöön aiheuttavat lisätyötä useille tahoille. Esityksessä jaamme kokemuksiamme niin onnistumisista kuin eurooppalaisen verkostotyön haasteista.
Vi-C-236
Oodi Oppimisen Tuelle Korkeakoulutuksessa
Järjestäjä: Ryökkynen Sanna, lisätietoa: sanna.ryokkynen@hamk.fi
Diskustantti: Pynnönen Päivi, HAMK
Oppimisen tuki kuuluu kaikille. Korkeakoulussa oppimisen tuen merkityksen ja mahdollisuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen on keskeistä, jotta jokainen opiskelija voi kiinnittyä, tuntea osallisuutta ja onnistua korkeakouluopinnoissaan. Koulutuspoliittisten linjausten mukaan tulevaisuudessa on tavoitteena, että yhä useammalla suomalaisella on korkeakoulututkinto, mikä johtaa opiskelijoiden monimuotoisuuden lisääntymiseen korkeakouluissa ja yliopistoissa.
Käsittelemme Symposiumissa korkeakouluissa tapahtuvan oppimisen tuen tutkimusta ja kehittämistä monipuolisesti. Ensimmäisessä esityksessä (Samu Toivonen) peilataan monimuotoistuvia oppimisen tuen kysymyksiä Hämeen ammattikorkeakoulun kontekstissa. Toisessa esityksessä (Paula Pietilä, Essi Huuhka, & Seija Eskola) pohditaan ESOK-verkoston kautta saatuja kokemuksia siitä, miten saavutettavuussuunnitelmia on lähdetty rakentamaan ja toteuttamaan eri korkeakoulussa ja millaisia tarpeita niiden kehittämiselle ja jalkauttamiselle on. Kolmas esitys (Hanna Vuojärvi, Aino Äikäs, Erkko Sointu, Johanna Korkeamäki) puolestaan valottaa oppimisen tuen tämänhetkisiä näkökulmia yliopistossa syksyllä 2023 käynnistyneen YOTUPE-hankkeen näkökulmasta.
Puheenvuoroja yhdistävänä viitekehyksenä toimii korkeakoulujen saavutettavuuskriteeristö, joka on väline korkeakoulujen saavuttavuuden arviointiin. Sen tavoitteena on tukea ja edistää korkeakoulun saavutettavuutta sekä varmistaa, että saavutettavuus toteutuu koulutusalasta, paikkakunnasta tai eri yksilöiden elämäntilanteista riippumatta. Symposiumin diskussanttina toimii Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisen erityisopettajankoulutuksen lehtori Päivi Pynnönen, joka on ollut tiiviisti mukana laatimassa korkeakoulujen saavutettavuuskriteeristöä. Asiantuntija-alustusten lisäksi Symposiumissa on tilaa yhteiselle keskustelulle, josta toivomme syntyvän moniäänisen Oodin Oppimisen Tuelle Korkeakouluissa.
Vi-C-236
Oppimisen pedagoginen tuki yliopistossa.
Vuojärvi Hanna, Lapin yliopisto; Äikäs Aino, Sointu Erkko, Korkeamäki Johanna, Itä-Suomen yliopisto.
Yliopisto-opiskelijoiden moninaisuuteen ja oppimisen tukitarpeisiin liittyvät teemat ovat olleet ajankohtaisia yliopistokoulutuksessa viime aikoina aiempaa enemmän. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa yliopistojen opiskelijavalintojen uudistus, oppivelvollisuusiän pidentyminen, lukioiden uudet opetussuunnitelmat, oppimisen tukea korostava uusi lukiolaki, sekä yliopistokoulutukselle asetetut tulostavoitteet. Yliopisto-opiskelijoiden oppimista on pyritty tukemaan esimerkiksi kehittämällä fyysisten oppimisympäristöjen esteettömyyttä ja digitaalisten ympäristöjen saavutettavuutta, sekä tarjoamalla terveydenhuollon asiantuntijan lausunnon perusteella määriteltäviä yksilöllisiä opetusjärjestelyitä, kuten lisäaikaa tenttimiseen. Oppimisen tukijärjestelmät yliopistoissa ovat kuitenkin toistaiseksi jäsentymättömiä (Brown & Ramlackhan, 2022; Kiljunen et al., 2023; Korkeamäki & Vuorento, 2021; Pesonen et al., 2023), eikä oppimisen tuen tarpeisiin vastaamisessa ole riittävällä tavalla huomioitu esimerkiksi yliopistopedagogiikan ja erityispedagogiikan merkitystä toiminnan kehittämisessä (Emmers et al., 2020). Tämä näkyy lopulta oppimiseen liittyvien haasteiden ja opintojen keskeyttämisten määrän kasvuna (Tilastokeskus, 2023).
Syksyllä 2023 käynnistyneen Yliopisto-opiskelijoiden oppimisen tuki (YOTUPE) -tutkimuksen tavoitteena on laajentaa käsitystä siitä, miten moninaisten opiskelijoiden oppimista yliopistossa voidaan tukea erilaisilla pedagogisilla toimintatavoilla. On tärkeä huomata, että tutkimuksessa keskitytään koulutusinstituutioiden ja yliopistossa opetus- ja ohjaustyötä tekevien tarjoamaan pedagogiseen tukeen, ei sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoamaan tukeen. Tutkimus on suunniteltu toteutettavaksi usean vuoden aikana erilaisilla poikittais- ja pitkittäisasetelmilla hyödyntäen määrällisiä (kyselylomake, oppimisanalytiikka) ja laadullisia (kyselylomake ja haastattelu) sekä mixed-methods -menetelmiä. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää yliopistopedagogisten toimintatapojen ja yliopistopedagogisen koulutuksen tutkimusperustaisessa kehittämisessä, oppimisen tukemisessa ja yliopistokoulutukseen liittyvässä päätöksenteossa. Tutkimus tukee myös opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijoiden työtä.
Vi-C-236
Saavutettavuussuunnitelmat työkaluna korkeakoulujen saavutettavuustyössä
Pietilä Paula, Turun yliopisto; Huuhka Essi, Turun yliopisto; Eskola Seija, JAMK.
Opetus- ja kulttuuriministeriö valmisteli hallitusohjelman (2019) mukaisen korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelman vuosina 2020–2021. Suunnitelmassa tarkasteltiin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen esteitä ja ongelmia korkeakoulutuksessa ja myös niiden ratkaisumahdollisuuksia kohdennetusti maahanmuuttajien ja ulkomaalaistaustaisten henkilöiden, erilaisten oppijoiden, toimintarajoitteisten henkilöiden, romanien, saamelaisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta.
Vuoden 2022 aikana korkeakoulujen tuli laatia omat saavutettavuussuunnitelmansa kansallisia korkeakoulutuksen saavutettavuuslinjauksia ja -tavoitteita hyödyntäen. Korkeakoulun saavutettavuussuunnitelman tuli sisältää selvityksen korkeakoulun saavutettavuuden tilanteesta ja mitattavissa olevat tavoitteet ja toteuttavat toimenpiteet saavutettavuuden edistämiseksi vuosina 2022–2024. Erityistä huomiota suunnitelmassa tuli kiinnittää opiskelijavalintoihin ja opetuksen järjestämiseen, opinto- ja uraohjaukseen, ja kaikenlaisen häirinnän ja syrjinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen korkeakouluyhteisössä. (Opetus- ja kulttuuriministeriön kirje korkeakouluille ohjauskäytänteistä ja raportoinnista 2022).
Saavutettavuussuunnitelmissa on hyödynnetty muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön vuosina 2017–2019 rahoittaman OHO! Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa -kärkihankkeen kyselytutkimuksen tuloksia. Lisäksi hankkeessa tuotetun korkeakoulutuksen saavutettavuuskriteeristön jatkotyöstäminen kehittämistavoitteiksi toteutettiin Esteetöntä opiskelua korkeakoulutuksessa ESOK-verkoston asiantuntijoiden kanssa.
Esityksessä pohditaan ESOK-verkoston kautta saatuja kokemuksia siitä, miten saavutettavuussuunnitelmia on lähdetty rakentamaan ja toteuttamaan eri korkeakoulussa ja millaisia tarpeita niiden kehittämiselle ja jalkauttamiselle on tullut verkoston toiminnan ja jäsenille tehdyn saavutettavuuskyselyn kautta esiin.
Vi-C-236
Yksilölliset järjestelyt ja tuki ammattikorkeakoulussa
Toivonen Samu, Hämeen ammattikorkeakoulu
Korkeakoulussamme puhutaan opiskeluhyvinvoinnista opiskeluhuollon sijaan, sillä korkeakoulut eivät kuulu oppilas- ja opiskelijahuoltolain piiriin. Jokainen korkeakoulu voikin itse määritellä, minkälaisella kokoonpanolla opiskeluhyvinvointia toteuttaa. Hämeen ammattikorkeakoulussa on päädytty tällä hetkellä seuraavanlaiseen kokoonpanoon: opintopsykologi, erityisopettaja, opintokuraattori sekä liikuntasuunnittelija. Vaikka korkeakoulun hyvinvointipalveluitamme ei ohjaa oppilas- ja opiskeluhuoltolaki, on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen taustalla vahvasti muita lakeja sekä korkeakoulun saavutettavuusohjelma. Koska korkeakoulujen opiskeluhyvinvointipalvelut voivat poiketa toisistaan, puhun lähinnä siitä, miten meillä opiskelijoiden opintojen tukeminen on järjestetty.
Hämeen ammattikorkeakoulussa tarjolla olevien hyvinvointipalveluiden toteuttamisen ydinperiaatteita ovat saavutettavuus ja yhdenvertaisuus. Korkeakoulussamme opiskelijan yhdenvertaisia mahdollisuuksia opiskella, tuetaan yksilölisillä järjestelyillä. Yksilöllisiä järjestelyjä on mahdollista saada, jos opiskelijalla on todennettu tarve yksilöllisiin järjestelyihin. Yksilölliset järjestelyt eivät saa olla ristiriidassa osaamistavoitteiden kanssa. Usein yksilölliset järjestelyt liittyvätkin koetilanteisiin ja opetushenkilöstön on suhteellisen helppoa toteuttaa näitä järjestelyjä. Enemmän haasteita tuo pedagogisiin ratkaisuihin kohdistuvat järjestelyt.
Opiskelijoiden monimuotoisuus on lisääntynyt samalla kun korkeakoulujen opiskelijoiden sisäänottomäärät ovat kasvaneet. Opinnoissa tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta ja tämä näkyy meillä yksilöllisten järjestelyjen vuotuisena kasvuna. Isot ryhmät sekä opiskelijoiden monimuotoisuus haastaa niin opiskelijoita kuin opetushenkilökuntaa. Opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen jää luonnostaankin vähäisemmäksi isoissa ryhmissä ja opetuksessa hyödynnettävät pedagogiset ratkaisut, kuten ryhmätyöt, eivät sovi kaikille. Myös moninaiset oppimisympäristöt lisäävät tarvetta yksilöllisille järjestelyille, jotka kohdistuvat juuri pedagogisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi yksilötehtävät ryhmätöiden sijaan sekä joustava suoritustapa esiintymistilanteissa ovat nousseet osassa koulutuksistamme suosituimmiksi järjestelyiksi ohitse lisäajan (lisäaika tenttiin).
Ammattikorkeakouluilta vaaditaan siis kykyä reagoida opiskelijoiden monimuotoisuuteen niin nykytilanteessa kuin tulevaisuudessa, sillä koulutuspoliittisena tavoitteena tulevaisuudessa yhä useammalla suomalaisella olisi korkeakoulututkinto. Yksilöllisten järjestelyjen trendi tulee olemaan nouseva siis jatkossakin.
Vi-C-304-305
Arvot oikeustieteen opiskelijoiden käsityksissä hyvästä juristista
Haarala-Muhonen, Anne, pedagoginen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE)
Myyry, Liisa, vanhempi pedagoginen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE)
lisätietoa: anne.haarala-muhonen@helsinki.fi
Juristin ammatin keskeisenä arvona pidetään oikeudenmukaisuutta (Airaksinen, 2018), ja hyvien juristien odotetaan käyttävän moraalisesti neutraalia ja arvovapaata lähestymistapaa oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseen (James, 2014; Wizner, 1998). Tutkimukset osoittavat, että arvot ovat yhteydessä ihmisten tilanteiden tulkintaan, asenteisiin ja käyttäytymiseen ja että arvojen yhteensopivuus ympäristön kanssa lisää yksilöiden hyvinvointia (Roccas & Sagiy, 2017; Schwartz & Sortheix, 2018), ja että tärkeiden arvojen vastaisesti toimiminen koetaan ahdistavaksi (Myyry & Helkama, 2007) ja sen on havaittu lisäävän eettistä stressiä (Juujärvi ym, 2023). Oikeustieteen opiskelijoiden ja juristien henkilökohtaisista arvoista ei ole juurikaan tutkimustietoa, mutta kiinnostava kysymys on, mitkä muut arvot kuin oikeudenmukaisuus voivat olla tärkeitä oikeustieteen opiskelijoille. Tässä tutkimuksessa selvitetään oikeustieteen notaariopiskelijoiden käsityksiä hyvästä juristista suuressa suomalaisessa monialaisessa yliopistossa. Tähän laadulliseen tutkimukseen osallistui 66 opiskelijaa. Aineisto kerättiin reflektiotehtävän avulla ja analysoitiin sen jälkeen abduktiivisen laadullisen sisällönanalyysin avulla Schwartzin (1992) arvoteorian mukaisesti. Analyyseissä havaittiin neljä arvojen ulottuvuutta: muutosvalmius, säilyttäminen, itsensä ylittäminen ja itsensä korostaminen. Lisäksi tunnistettiin työhön liittyvät arvot. Tutkimuksemme osoittaa, että oikeustieteen opiskelijoiden vastauksissa korostuvat hyväntahtoisuus muita kohtaan, avoimuus uuden oppimiselle ja itsenäisyys sekä työn arvoista erityisesti huolellisuus ja tunnollisuus. Tulokset osoittavat, että oikeustieteen opiskelijat eivät painota vain puolueetonta oikeudenmukaisuutta, vaan tärkeää on myös avoimuus sekä toisten hyvinvoinnin edistäminen. Tulosten perusteella näyttää siltä, että opiskelijoiden kuvaukset ovat moniulotteisempia kuin mitä perinteinen käsitys juristien arvopäämääristä antaa ymmärtää, ja että ne voivat kuvastaa nuoremman sukupolven erilaisia käsityksiä siitä, mitkä ovat arvokkaita päämääriä juristin työssä. Esityksessä nostetaan keskusteluun tulosten merkitystä opiskelijoiden hyvinvoinnille arvojen yhteensopivuuden näkökulmasta niin opiskeluympäristössä kuin tulevaisuuden työelämässä.
Vi-C-304-305
Avoimen yliopisto-opetuksen opiskelijoiden odotukset kasvatustieteen opinnoissa selviytymisestä
Tuijula, Tiina, yliopistonlehtori, Turun yliopisto, Kasvatustieteiden laitos
Massinen, Hannele, suunnittelija, Turun yliopisto, Avoin yliopisto ja jatkuva oppiminen
lisätietoa: hannele.massinen@utu.fi
Helsingin yliopistossa astui vuoden 2023 alussa muutos, jossa avoimen yliopiston opetus siirtyi tiedekuntien vastuulle. Organisaation muutoksen myötä avoimen yliopisto-opetuksen määrä on lisääntynyt huomattavasti. Tiedekunnat ovat Helsingin yliopiston strategian mukaisesti (kts. Helsingin yliopiston strategia 2021–2030) avanneet tutkinto-opetustaan ja avoimen yliopisto-opetuksen määrä on lähes tuplaantunut. Vuoden 2023 aikana oli tarjolla 1456 opintojaksoa. Opintojaksojen määrässä verkko-opetuksen määrä on vähentynyt ja kampuksilla tapahtuvan lähiopetuksen määrä noussut edelliseen vuoteen verraten.
Tässä esityksessä paneudutaan avoimen yliopisto-opetuksen murrokseen Helsingin yliopistossa vuoden 2023 aikana. Kysymyksessä on määrällinen tutkimus, jossa tarkastellaan avoimen yliopisto-opetuksen kurssitarjontaa ja hahmotetaan tiedekuntien erilaisia malleja tarjota avointa yliopisto-opetusta. Lähteenä käytetään Helsingin yliopiston opetuksen rekisteröintijärjestelmä RAPO:n tuottamia tilastollisia tietoja (avoimen yliopisto-opetuksen kurssien määrät, luokittelut, tiedekuntakohtaiset ilmoittautumis- ja suoritusmäärät). Näitä tietoja tarkastellaan erityisesti saavutettavuuden sekä saatavuuden näkökulmista (McCowan 2016; Kosunen 2021).
Tutkimuksessa voidaan havaita, että Helsingin yliopistossa eri tiedekunnilla on erilaisia profiileja avoimen yliopisto-opetuksen järjestämiseen. Osassa tiedekuntia avoin yliopisto-opetus järjestetään lähes ainoastaan verkko-opetuksena, jossa avoimen yliopiston opiskelijat ovat omana ryhmänään. Toisena ryhmänä voidaan havaita tutkinto-opetuksen avaaminen, jossa avoimen yliopiston opiskelijat osallistuvat tutkinto-opiskelijoille järjestettyyn lähiopetukseen. Tällöin tutkinto-opiskelijoiden kursseille avatut paikat ovat noin 5-10 opiskelijalle. Näissä tiedekunnissa avointa verkko-opetusta järjestetään erittäin valikoidusti varmistaen, että opetuksessa riittävästi avoimen yliopiston opiskelijoita. Kolmantena mallina voidaan hahmottaa lähi- ja verkko-opetusta vahvasti yhdistelevät tiedekunnat. Näissä tiedekunnissa tutkinto-opiskelijat pääsevät hyödyntämään avoimeen yliopisto-opetukseen tehtyjä verkko-opintoja ja avoimen opiskelijat voivat osallistua tutkinto-opetuksen lähiopetukseen. Esityksessä pohditaan eri strategioiden vaikuttavuutta avoimen yliopisto-opetuksen saavutettavuuteen ja saatavuuteen. Verkko-opetus näyttäytyy erittäin suosittuna opetusmuotona avoimen kuin tutkinto-opiskelijoiden keskuudessa.
Vi-C-304-305
Ammatillisen ja yliopistollisen opettajankoulutuksen opiskelija: Miksi minä haluan opettajaksi?
Korhonen, Anne-Maria, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK Edu-tutkimusyksikkö
Susimetsä, Marko, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK Edu-tutkimusyksikkö
Kosenkranius, Merly, postdoc-tutkija, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK Edu-tutkimusyksikkö
Näykki, Piia, apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, piia.t.naykki@jyu.fi
Veermans, Marjaana, professori, Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, marjaana.veermans@utu.fi
Kauppinen, Merja, yliopistolehtori, Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, merja.a.kauppinen@jyu.fi
Kolho, Piia, opettajankoulutuksen koulutuspäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Vähäsantanen, Katja, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK Edu-tutkimusyksikkö
anne-maria.korhonen@hamk.fi
Useat yhteiskunnalliset ja teknologiset muutokset, kuten globalisaatio, kestävä kehitys, digitalisaatio ja lisääntyvä monikulttuurisuus, korostavat tarvetta kouluttaa aktiivisia, joustavia ja
päteviä opettajia eri koulutusasteille. Samanaikaisesti havaitaan viitteitä siitä, että useat kokeneet ja pätevät opettajat harkitsevat uramuutosta ja siirtyvät pois opetustehtävistä (OAJ, 2021; Räsänen
ym., 2020). Koska opettajien uramotiivit ovat vahvasti kytköksissä heidän ammatilliseen sitoutumiseensa, kehittymiseensä ja tyytyväisyyteensä (esim. Watt ym., 2017), kysymys siitä, miksi
yksilöt päättävät ryhtyä opettajiksi, nousee keskeiseksi. Tämä tutkimus kartoittaa suomalaisten opettajaopiskelijoiden motiiveja tulla opettajaksi FIT-Choice (Factors Influencing Teaching Choice)
mittarilla (Goller ym., 2019; Watt & Richardson, 2007, 2012). Tähän mennessä tätä mittaria ei ole vielä hyödynnetty ammatillisessa opettajankoulutuksessa eikä vertailevissa tutkimuksissa erilaisten
opettajankoulutusohjelmien välillä Suomessa. Mittari kattaa opettajien motiivit (mukaan lukien koettu kyvyt opettamiseen, sisäiset arvot, henkilökohtaiset hyötyarvot ja yhteiskunnalliset hyötyarvot) ja käsitykset opetuksesta ammattina (esim. korkeat vaatimukset ja yhteiskunnallinen asema). Opiskelijat edustavat kolmea opettajankoulutusohjelmaa kolmessa suomalaisessa
korkeakoulussa: perus- ja aineenopettajankoulutusta (yliopisto) sekä ammatillista opettajankoulutusta (ammattikorkeakoulu). Aineiston analyysissä hyödynnämme kuvailevia menetelmiä ja ryhmävertailuja. Tulokset tarjoavat ajankohtaista tietoa eroista ja yhtäläisyyksistä
opettajaopiskelijoiden motiiveissa tulla opettajaksi eri opettajankoulutusohjelmissa ja käsityksissä opetustyöstä eri konteksteissa (luokanopettajan, aineenopettajan, ammatillisen opettajan ja ammattikorkeakoulun opettajan työssä). Tulokset myös valottavat, miten erilaiset taustamuuttujat (esim. opetuskokemus), liittyvät opettajaopiskelijoiden motiiveihin ja käsityksiin. Saadut tulokset tarjoavat pohjaa opettajankoulutuksen suunnittelulle ja toteutukselle sekä antavat arvokasta tietoa koulutuksen järjestäjille ja päättäjille.
Vi-C-304-305
Arvoa kaikille? Tapaustutkimus digitaalisten palvelujen muotoilun opetuksen työelämälähtöisestä toteutuksesta
Malin, Arja-Tuulikki, Lehtori, Lab ammattikorkeakoulu, Hyvinvointiala
lisätietoa: arja-tuulikki.malin@lab.fi
Digitaalisten hyvinvointipalvelujen kehittämiselle on useita kansainvälisiä ja kotimaisia muutosajureita (mm. DigiIn 2024; THL 2024; Valtioneuvosto 2023; EU 2021; WHO 2021; Hyppönen, H. & Ilmarinen 2016). Asiakaskokemuksen ymmärtäminen, arvon luominen ja palvelumuotoilun menetelmien hyödyntäminen ovat tarjonneet lupaavia tuloksia digitaalisten palvelujen kehittämisestä (mm. Tuunanen ym. 2023; Lee 2018; Shaw ym. 2018; Karisalmi, Kaipio & Lahdenne 2017; Rhoades ym. 2017; Kalbach 2016; Grönroos & Voima
2013). Tässä puheenvuorossa esitellään työelämälähtöisellä digitaalisen palvelumuotoilun opetuksella toteutetun kehittämishankkeen tuloksia. Kehittämishankkeessa opiskelijat
muotoilivat työelämän tarpeesta digitaalisia palveluita haavanhoitoon ja palliatiiviseen hoitoon (ks. May ym. 2022; Shi ym. 2022).
Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli toteuttaa työelämälähtöistä digitaalisen palvelumuotoilun opetusta. Tutkimuskysymykset oli muodostettu seuraavasti: 1. Miten arvon
luominen toteutui eri näkökulmista yhteistyön aikana? 2. Millaisia kehittämistarpeita yhteistyön osapuolet tunnistivat yhteistyön aikana? Toteutus perustui työelämäpedagogiikan (Virtanen, Tynjälä & Helin 2020), digipedagogiikan (Digivisio 2024; Koehler & Mishra 2009)
soveltamiseen. Digitaalisten palvelujen muotoilun opetuksen (5 op, ylempi AMK) toteutus sijoittuu ajalle 2.2-11.5.2024. Opetus toteutettiin kokonaisuudessaan verkko-opetuksena ja opintojaksolle osallistui n. 40 opiskelijaa. Yhteistyö Päijät-Hämeen hyvinvointialueen kanssa haavanhoidon ja palliatiivisen hoidon digitaalisten palvelujen muotoilemiseksi LAB ammattikorkeakoulun hyvinvointialan opetukseen liitettynä käynnistyi opintojakson opettajan aloitteesta tammikuussa 2024. Pedaforumissa esitellään alustavat tulokset
tutkimuskysymyksiin sekä opiskelijoiden muotoilemia palveluita. Millaista arvoa digitaalisten palvelujen muotoilu ammattikorkeakoulun ja hyvinvointialueen yhteistyönä loi eri osapuolille: potilaille, henkilöstölle, hyvinvointialueelle, opiskelijoille, ammattikorkeakoululle? Tähän kysymykseen vastataan alustavilla tuloksilla.
Vi-C-339
Generatiivinen tekoäly tutkimusopinnoissa
Härkki, Tellervo, yliopistonlehtori, Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos
Koskela, Teija, yliopistotutkija, Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos
lisätietoa: tellervo.harkki@utu.fi
Generatiivinen tekoäly (AI) tuli suuren yleisön tietoisuuteen 2020-luvun alussa. Käsitteellä viitataan ohjelmiin, jotka tuottavat käyttäjän teksti- tai muun syötteen perusteella kuvia, musiikkia, tekstiä, videoita, 3D-malleja, tai muita digitaalisia objekteja. Alan nopea kehitys on johtanut korkeakoulusektorin koulutustarjoajat tarkastelemaan kriittsesti omaa opetussisältöään tulevien tietotyön automaatiomahdollisuuksien näkökulmasta. Tekoälyyn perustuvat teknologiat mullistavat myös tieteen tekemisen käytänteitä tarjoamalla uusia työvälineitä ja menetelmiä tiedonluomiseen sekä jakamiseen. Samalla ne ovat herättäneet runsaasti keskustelua tekijyydestä, asettaneet uudenlaisia tutkimuseettisiä
kysymyksiä sekä pakottaneet koulutuksen tarjoajia julkaisemaan erilaisia linjauksia tekoälyn käytöstä. Toistaiseksi valmiita pedagogisia toimintamalleja on esitelty vain vähän, vaikka varhaisia omaksujia löytyy sekä opiskelijoista että opetushenkilökunnasta.
Työpajan tavoitteet Tuoda yhteen eri korkeakoulujen ohjeistuksia ja käytännössä tunnistettuja hyviä käytänteitä generatiivisen tekoälyn (esim. ChatGPT, Bing,? ) hyödyntämisestä tutkimusopinnoissa.
Keskustellaan oman korkeakoulun tutkimusopintoihin lii;yvistä tekoälylinjauksista ja tunnistetuista parhaista käytännöistä. Puhutaan myös niistä huonosti toimivaksi todetuista. Etsitään ja kehitellään yhdessä vastauksia mm. seuraaviin teemoihin:
- Tekoälyn hyödyntämisen tavat tutkimusopinnoissa
- Tekoälyn käytön sujuva raportointi
- Teköälyn vaikutukset tutkimusharjoitusten arvioin8in
Maksimi osallistujamäärä 24 henkeä.
Työpajan toteutus ja osallistujien aktivointitavat
Pienryhmäkeskustelut, flinga, yhteinen kokoava keskustelu flinga-koosteen pohjalta.
Työpajan anti osallistujille:
- yhteisen ymmärryksen edistäminen ja toivottavasti myös käytännön toimintamalleja,
hyviksi tai huonoksi havaittuuja - todennäköisesti myös lisää kysymyksiä pohdittavaksi
Vi-D-206
Jatkuvaa oppimista ja yrittäjyyskasvatusta – Senioriyrittäjiä kestävän kehityksen ja maaseutumatkailun edistäjiksi
Römer-Paakkanen, Tarja, MMT, dosentti, yliopettaja, Haaga-Helia amk, Yrittäjyys ja liiketoiminnan kehittäminen
Suonpää, Maija, KTT, vanhempi tutkija, Haaga-Helia amk, Yrittäjyys ja liiketoiminnan kehittäminen
lisätietoa: tarja.romer-paakkanen@haaga-helia.fi
50–64-vuotiaden perustamat yritykset ovat yleensä menestyneempiä ja työllistävät enemmän työntekijöitä kuin nuorempien perustamat (OECD 2021, The Missing Entrepreneur, s. 156). Ikääntyneiden yrittäjien menestys perustuu sosiaaliseen pääomaan ja kehittyneisiin verkostoihin. Heillä on vahvempi talous ja parempi kyky hyödyntää resursseja sekä luoda uskottavampia yritysideoita.
ENTRUST-hankkeessa tehdyissä tutkimuksissa selvitettiin, kuinka maaseutualueiden elinvoimaisuutta voidaan tukea kokeneiden yli 50-vuotiaiden yrittäjien kestävään kehitykseen perustuvan liiketoiminnan avulla. Tässä artikkelissa esitellään tutkimuksia, joissa selvitettiin mm.: Keitä ns. senioriyrittäjät ovat, minkälaisia mahdollisuuksia maaseutu tarjoaa uusille yrittäjille, minkälaista yrittäjyysvalmennusta kokeneille yli 50-vuotiaille ’ammatin tai maiseman’ vaihtajille pitäisi tarjota, minkälaisia kokemuksia maaseutualueiden yli 50-vuotiailla senioriyrittäjillä on yrittäjyydestä ja oman yrityksensä mahdollisuuksista taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen tai ekologisen kestävyyden edistämisestä paikallisyhteisöissään?
Tässä artikkelissa esitellään ENTRUST-hankkeessa tehtyjen tutkimusten tuloksia. Hankkeessa tehtiin laaja kirjallisuuskatsaus, jonka lisäksi kussakin hankkeen kumppanimaassa (Alankomaat, Irlanti, Suomi, Portugali ja Irlanti) toteutettiin kaksi kyselytutkimusta ja kvalitatiivinen haastattelututkimus, joista saatujen tulosten avulla kehitettiin yrittäjyysvalmennus yli 50-vuotialle potentiaalisille maaseutuyrittäjille.
Survey-tutkimusten mukaan maaseudulla on tarvetta ja mahdollisuuksia senioriyrittäjille, jotka voivat tarjota palvelujaan sekä jo olemassa oleville matkailuyrityksille tai matkailijoille. Haastatellut yrittäjät arvostavat lähialueensa kehittämistä ja sen kulttuurisen perinnön säilyttämistä. Heille on tärkeää, että myös seuraava sukupolvi voi nauttia maaseudun rikkaudesta. He kokevat yhteistyön paikallisten yrittäjien kanssa tärkeäksi mahdollisuudeksi luoda kestävää matkailua. Tutkimusten mukaan yrittäjyys ja siihen liittyvä mielekäs tekeminen lisää myös senioriyrittäjien omaa hyvinvointia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa yrittäjyyskasvatusta yli 50-vuotiaille potentiaalisille maaseutuyrittäjille.
Tutkimusten mukaan Euroopan maaseutualueilla on luonnon- ja kulttuurin voimavaroja, joiden avulla voidaan kehittää houkuttelevaa, kilpailukykyistä ja kestävää matkailua. Viitekehys koostuu senioriyrittäjyydestä, jatkuvasta oppimisesta, kestävästä kehityksestä ja kestävästä matkailusta.
Vi-D-206
Millainen ilmiö on kestävä yrittäjyyskasvatus?
Tunkkari-Eskelinen, Minna, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Edufutura
lisätietoa: minna.tunkkari-eskelinen@jamk.fi
Ammattikorkeakoulut Suomessa ovat lakisääteisen tehtävänsäkin vuoksi toteuttaneet jo pitkään työelämän kanssa yhteistyötä. Tutkimuksin on todettu yhteistyön olevan monipuolista (ks. esim. Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman 2018; Tunkkari-Eskelinen & Röntynen 2022). Ammattikorkeakoulujen TKI-tehtävän alla toimitaan ulkopuolisen rahoituksen hankkeissa, joiden sisältö on ajankohtaista ja työelämän tarpeista lähtevää. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa onkin pohdittu, miten opiskelijan työelämäpolkua voitaisiin vahvistaa myös hankkeissa. Hankkeissa toimitaan tyypillisesti yrittäjämäisesti vastuuta ottaen. Voisiko hankkeet toimia yrittäjyyspolun alkuvaiheena?
Olemmeko korkeakoulun luokkaopetuspedagogiikasta siirtyneet hankeympäristön pedagogiikkaan, kun puhutaan yrittäjyyskasvatuksen tapahtumaympäristöistä? Näin ollen yhä enemmän tekemisissä kestävän kehityksen aiheissa ja vastuullisuuden sisällöissä, joita yrittäjyyskasvatuksen toimijat tulisivat tunnustaa.
Ammattikorkeakoulut yliopistojen tapaan ovat alkaneet viimeistään nyt kiinnittämään huomiota kestävän kehityksen aihepiireihin ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Erilaiset toimintaohjeet tai tiekartat ohjaavat niin henkilöstöä kuin opiskelijoitakin. Opintojaksoilla käydään koko ajan enemmän keskustelua aiheista. Miten yrittäjyyskasvatukseksi tunnistettu pedagogiikka huomioi kestävyyden ja vastuullisuuden kysymykset? Tässä sessiossa puhutellaan osallistujia kertomaan kuulumisia omasta työympäristöstä. Keskustelu dokumentoidaan samalla yhdeksi tutkimusaineistoksi esitykselle YKTS Yrittäjyyskasvatuspäivillä Jyväskylässä 24.-25.9.2024. Esityksessä tullaan tarkastelemaan sitä, millainen ilmiö on kestävä yrittäjyyskasvatus.
Vi-D-206
Ilmastoasiantuntijan erikoistumiskoulutus tuo yhteen eri toimialat
Peltokangas, Kenneth, PhD, Helsingin yliopisto, Ilmakehätieteiden keskus INAR
Nygård, Tiina, Erikoistutkija, Ilmatieteen laitos
Ruuskanen, Taina, Vanhempi yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Ilmakehätieteiden keskus INAR
Riuttanen, Laura, Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Ilmakehätieteiden keskus INAR
lisätietoa: kenneth.peltokangas@helsinki.fi
Ilmastonmuutos, sen torjunta ja vaikutuksiin sopeutuminen koskettavat kaikkia toimialoja. Lisäksi luonnon monimuotoisuuden huomioiminen ja kiertotalouteen siirtyminen edellyttävät uudenlaista osaamista. Uusi Ilmastoasiantuntijan erikoistumiskoulutus on Helsingin yliopiston tarjoama koulutusohjelma, joka tarjoaa tarvittavat tiedot ja taidot monialaiseen ilmastotyöhön ja pyrkii sitä kautta vastaamaan työelämän kasvaneeseen ilmasto-osaamisen tarpeeseen.
Opetuksen kehittämistä on tehty tutkimusperusteisesti ja sillä pyritäänkin vahvistamaan erityisesti asiantuntijoiden tunnistamia kompetensseja sekä työelämän osaamista. Opiskelijoita erikoistumiskoulutuksessa aloittaa (kevät 2024) kaikilta työelämän sektoreilta. Koulutusohjelma tuokin yhteen asiantuntijat, yritykset sekä julkisen sektorin toimijat antaen hyvät edellytykset työelämäyhteistyölle ja verkostoitumiselle koulutuksen aikana ja sen jälkeen. Myös opetuksen kehittämistä on tehty yhteistyössä, jossa ovat olleet mukana Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Ilmatieteen laitos, Climate University -verkosto ja Climate Leadership Coalition.
Nyt alkava ilmastoasiantuntijan erikoistumiskoulutus on laajuudeltaan 60 opintopistettä ja sisältää opintojaksoja, jotka paneutuvat yhtä lailla ilmastonmuutoksen, ja sen hillinnän sekä sopeutumistoimien luonnontieteellisiin, taloudellisiin ja oikeudellisiin näkökulmiin. Koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille vahva tieteellinen pohja, jonka avulla pohtia ilmastonmuutoksen vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia oman toimialan ja organisaation näkökulmasta sekä laatia niihin kohdistuva lopputyö.
Tämän esityksen tavoitteena on esitellä erikoistumiskoulutuksen keskiössä olevia opintojaksoja sekä koulutuksen kehittämisessä ja opettamisessa havaittuja haasteita ja mahdollisuuksia korkeakouluopetuksen näkökulmasta.
Vi-D-206
Yrittäjyyspainotteinen sairaanhoitajakoulutus tuottamassa uudenlaista osaamista
Pakkanen, Piiku, koulutuspäällikkö, HAMK, Sosiaali- ja terveysala
Vikberg-Aaltonen, Paula, yliopettaja, HAMK Sosiaali- ja terveysala
Leander, Toni, kehittämispäällikkö, HAMK, Sosiaali- ja terveysala
Puhtimäki, Kirsi, lehtori, HAMK, Sosiaali- ja terveysala
Hanka, Sari, koulutuspäällikkö, HAMK, Liiketalous
Hero, Laura-Maija, tutkijayliopettaja, HAMK, HAMK Edu
lisätietoa: piiku.pakkanen@hamk.fi
Suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa on meneillään mittava palvelurakenneuudistus, jonka tarkoituksena on vastata väestörakenteen, hyvinvointi- ja terveyserojen sekä alaa kohdanneen henkilöstöpulan epäkohtiin (Valtioneuvosto julkaisuja 2023:58). Sote-alan veto- ja pitovoima edellyttää kehittämään terveysalan osaajille uudenlaisia urapolkuja ja koulutusta vastaamaan nyky-yhteiskunnan osaamisen tarpeisiin. Tarkoituksena on kehittää yrittäjyyspainotteinen sairaanhoitajakoulutus, joka lisää sote-alalle valmistuvien sairaanhoitajien liiketoiminnallista osaamista, huomioiden kestävän kehityksen periaatteet osana ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää toimintaa hoitotyössä. Yrittäjyyspainotteisen sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteiksi voidaan määrittää yrittäjyysasenteiden ja -valmiuksien vahvistaminen ja olemassa olevan yritystoiminnan uudistaminen ja kehittäminen, opiskelijoiden monialaisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamisen ja metakognitiivisten ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen sekä valmiudet toimia proaktiivisina asiantuntijoina jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Yrittäjyyspainotteisen sairaanhoitaja AMK-tutkinnon opetussuunnitelmaan voidaan kirjata näitä tavoitteita tukevia sisältöjä ja osaamistavoitteita.
Yrittäjyyspainotteinen sairaanhoitajakoulutus kehitetään yhteistyössä HAMKin sosiaali- ja terveysalan, liiketalouden ja HAMKEdu tutkimusyksikön pedagogisten asiantuntijoiden sekä työelämän edustajien kanssa. Työelämälähtöinen yhteiskehittämällä oppiminen muotoiluperusteisesti eli DBE (Design-based education) antaa pedagogisen työvälineen yrittäjyysasenteiden ja -valmiuksien kouluttamiseksi (Assen, 2018; Geitz & Sinia, 2017). DBE-toiminnassa korostuu opiskelijan toimijuus ja yhteisöllinen tiimioppinen. HAMKissa DBE:ä kuvaavat kahdeksan keskeistä ulottuvuutta, jotka ovat 1) Muotoiluajattelu 2) Autenttiset haasteet ja työelämälähtöisyys, 3) Kestävä kehitys ja vastuullisuus, 4) Kehittämällä oppiminen ja tiimityö, 5) Opiskelijan toimijuus, 6) Hyvinvointitaidot, 7) Monialaisuus ja monialainen yhteistyö, 8) Tutkimusperustaisuus, innovaatio-osaaminen ja uudistavuus (HAMK 2023).
Yrittäjyys edellyttää asennetta, valmiuksia ja toimintaa mahdollisuuksien etsimiseksi ja hyödyntämiseksi. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä tarvitsee uusia terveysalan osaajia, jotka kykenevät tuottamaan oikea-aikaisia sote-palveluita yrittäjinä, toimimaan julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa kustannustietoisesti ja sosiaalisesti kestävästi, kehittäen palveluita vastaamaan muutoksiin toimintaympäristössä.
Vi-D-214/215
Teknologista vierihoitoa vai sparraavaa pedagogista tukea? Digimentoritoiminta käytännössä.
Tervonen, Joakim, Coordinator & Digimentor, University of Oulu, Oulu Business School
Vaskuri, Paula, Head of Services, University of Oulu, Digipedagogics and Video Services
lisätietoa: joakim.tervonen@oulu.fi
Sähköistyvä ja digitalisoituva maailma tuo haasteensa opettajan pöydälle kysyen, miten luoda opetusta, jossa teknologia tukee oppimista ja oppimistuloksia ja mistä ihmeestä löytää resurssit sen toteuttamiseen? Tietojärjestelmien ja erilaisten oppimis- ja vuorovaikutusalustojen kirjon monipuolistuessa niiden haltuun ottamisen paine ja työtaakka kasvaa, jolloin opettajan oman osaamien pirstaloitumisen ja vanhentumisen riski suurenee.
Oulun yliopistossa ongelmaan vastataan käytännön kautta: sijoittamalla jokaiseen tiedekuntaan resurssi täysipäiväiselle tukevalle ja digitalisaatiokehitystä koordinoivalle digimentorille. Resurssien sijoittaminen ei kuitenkaan kerro asioiden tapahtumisesta, joten tässä puheenvuorossa sukelletaan digimentoroinnin syvään päähän – siihen, miltä yksi työn keskeinen osa-alue eli opettajien tukeminen ja mentorointi näyttäytyvät päivittäisessä arjessa digimentorin ja opettajan näkökulmasta. Puheenvuorossa esitellään digimentoroinnin keinovalikoimaa, puhutaan digimentorointityöstä digimentorin suulla, tutustutaan opettajilta saatuun palautteeseen ja pohditaan sitä, miten erilaisilla taitotasoilla liikkuvat opettajat hyötyvät mentoroinnista. Samalla käydään läpi, millaisia käytännön tuloksia digimentoritoiminta on tuottanut kurssikehityksen, opettajien teknologisen osaamisen kehittymisen ja tukipalveluiden näkökulmasta.
Puheenvuoro kuvastaa sitä, miten opettajien saama aktiivinen ja asiantunteva teknologinen ja pedagoginen käytännön tuki ja jatkuva opetusmenetelmien kehitykseen saatava mentorointi vaikuttaa opettajien rohkeuteen kokeilla uusia opetusmenetelmiä. Mentoroinnin tukemat opettajat ovat uskaltaneet muun muassa hyödyntää esimerkiksi pelillistettyä oppimista ja luoda uudenlaisia oppimiskokemuksia, kuten globaalisti saatavilla olevia MOOC-kursseja tai kursseja, joissa verkko- ja lähiopetus tukevat yhä vahvemmin toisiaan lisäten vuorovaikutusta opettajien, opiskelijoiden ja vierailevien asiantuntijoiden välillä.
Esityksessä pohditaan, miten mentorointi ja lähituki vaikuttavat opettajien ja opiskelijoiden hyvinvointiin osallistamalla yleisöä pohtimaan ja ideoimaan omaa tuen tarvettaan kiihtyvän teknologisen kehityksen keskellä.
Vi-D-214/215
Tiimioppiminen ammattikorkeakoulussa koulutusjohtajien ja opetussuunnitelman näkökulmasta
Koivunen, Sakari, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, tekniikka ja liiketoiminta
Mikkilä-Erdmann, Mirjamaija, professori, Turun yliopisto, kasvatustiede
Iiskala, Tuike, yliopistotutkija, Turun yliopisto, kasvatustiede
lisätietoa: sakari.koivunen@turkuamk.fi
Laadukas korkeakoulutus nojaa hyvään pedagogiseen johtamiseen. Yksi pedagogisen johtamisen keskeinen työkalu on opetussuunnitelma ja sen suunnittelu (Elfving ym., 2021). Tässä esityksessä tarkastellaan ammattikorkeakoulujen pedagogista johtajuutta erityisesti insinöörikoulutuksen tiimioppimisen kautta.
Esitys pohjautuu kahteen tutkimukseen. Ensimmäinen tutkimus kartoittaa tiimioppimista systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kautta: miten tiimioppimisen vaikuttavuutta on tutkittu ja mitä tiimioppimisen menetelmiä insinöörikoulutuksessa käytetään. Tutkimuksessa analysoitiin 89 tutkimusartikkelia. Aineistossa korostetaan paitsi tiimioppimisen tärkeyttä keskeisenä työelämätaitona, myös pedagogisen johtajuuden roolia tiimioppimisen implementoinnissa (esim. Ralston ym., 2017). Työnantajien mukaan vastavalmistuneilla on puutteita pehmeissä taidoissa, kuten kriittisessä ajattelussa, yhteistyötaidoissa ja viestinnässä (esim. Thornhill-Miller ym., 2023). Nämä tulevaisuuden taidot ovat keskeisessä roolissa insinöörin työskentelyssä, koska insinöörit käyttävät puolet työajastaan vuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan (Passow & Passow, 2017). Työn yhteistoiminnallisen luonteen vuoksi Johri ym. (2014) pitävät keskeisenä, että opiskelijat oppivat toimimaan tiimeissä.
Toisessa tutkimuksessa tarkastellaan ammattikorkeakoulun tekniikan koulutusjohtajien näkemyksiä tiimioppimisesta ja tiimioppimista tukevasta pedagogisesta johtamisesta. Tutkimukseen osallistuu viisi suurinta suomalaista insinöörikouluttajaa (Metropolia, TAMK, Turku AMK, OAMK & JAMK), jotka tilastovuosina 2020–2022 kouluttivat yhteensä n. 55 % Suomessa valmistuneista insinööreistä. Aineistonkeruumenetelmänä käytetään haastattelua ja opetussuunnitelmien sisällönanalyysiä. OPS-analyysissä kartoitamme, miten tiimioppiminen näkyy suunnitelmateksteissä joko ennakkovaatimuksena, karttuvana osaamisena tai opintojakson toteutustapana.
Kutsumme kuulijoita keskustelemaan sekä tiimioppimisesta että opetussuunnitelmatyön roolista pedagogisessa johtamisessa. Tulisiko opetussuunnitelmien sisältää nykyistä enemmän tulevaisuuden taitoja kehittäviä tiimiopintoja? Miten tiimioppiminen voi näkyä OPS-tasolla? Mikä on sopiva tasapaino opettajan pedagogisen vapauden ja opetusmenetelmiin kantaa ottavan OPS-suunnittelun välillä?
Esityksen ensisijainen kohderyhmä on tiimioppimisesta ja pedagogisesta johtamisesta kiinnostuneet kuulijat organisaatioroolista riippumatta. Aihe koskee niin korkeakoulujohtoa, opettajia kuin tutkijoitakin. Tarkastelumme rajautuu insinöörikoulutukseen, mutta teemat ovat yleisluontoisia ja aihe ylittää koulutusalarajat.
Vi-D-214/215
Osaamispoluilla kohti työhyvinvointia ja ketterää oppimista – Helsingin yliopiston opetus- ja opiskelijapalveluiden henkilöstön osaamista kehittämässä
Koivumaa, Margit, projektipäällikkö & verkkopedagogiikan asiantuntija, Helsingin yliopisto, Digitaalisen opetuksen ja jatkuva oppimisen palvelut
Carver, Eric, asiantuntija, Helsingin yliopisto, Opetuksen strategisten palvelut
Rainiala, Susanna, koulutussuunnittelija, Helsingin yliopisto, Opiskelijapalvelut
Sarajärvi, Ulla, asiantuntija, Helsingin yliopisto, Opetuksen strategiset palvelut
lisätietoa: margit.koivumaa@helsinki.fi
Korkeakouluyhteisön hyvinvoinnista keskusteltaessa on keskitytty opiskelijoiden ja opettajien hyvinvointiin. Mutta voiko hallinto- ja tukihenkilöstö tukea opiskelijoiden ja opettajien hyvinvointia, jos he eivät itse voi hyvin tai heidän osaamisensa ei ole ajan tasalla? Helsingin yliopistossa on haluttu panostaa myös opetus- ja opiskelijapalveluiden henkilöstön työhyvinvointiin. Tärkeänä osana työhyvinvointia on työntekijän osaaminen: miten se vastaa nykypäivän tarpeisiin ja onko työntekijöillä mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan? Opetus- ja opiskelijapalveluissa on käynnissä osaamisen kehittämisen projekti (2022-2025). Sen tavoitteena on vahvistaa opetus- ja opiskelijapalveluissa tarvittavia ydinosaamisia ja mahdollistaa yhteinen osaamisen kehittäminen huomioiden tulevaisuuden haasteet. Ydinosaamisten vahvistamiseksi on tuotettu neljä osaamispolkua: 1) opintohallinto 2) opiskelijan kokonaisvaltainen tuki 3) digitaidot 4) koulutuksen suunnittelu ja pedagoginen osaaminen. Osaamispolkujen sisällöt muodostettiin henkilöstön itsearviointikyselyn pohjalta ja ne tuotettiin osaamispolkutiimeissä. Tiimiläiset ovat opetus- ja opiskelijapalveluiden omia asiantuntijoita. Osaamispolkujen tavoitteena on tukea ketterää työssä oppimista ja huomioida 70–20–10 -osaamisen kehittämisen malli. Lisäksi projektissa pilotoidaan digitaalisia osaamismerkkejä, jotka motivoivat ja tukevat työntekijän osaamisen kehittymisen tunnistamista. Vuoden 2024 tavoitteena on tukea mahdollisimman monen työntekijän osaamisen kehittymistä ja osallistumista osaamispoluille. Projekti on osa laajempaa UNISEE-kehittämisohjelmaa (University Services Excellence in Education). Ohjelma kytkeytyy Helsingin yliopiston visioon ”tieteen voimalla – maailman parhaaksi” ja strategiseen valintaan ”yliopistomme on paras paikka opiskella ja työskennellä”. Strategian mukaan ”tulevaisuuden osaamistarpeet varmistetaan vahvistamalla henkilöstön osaamista jatkuvan oppimisen periaatteen mukaisesti”.
Vi-D-214/215
Kehittämistyö ohjauksen vaikuttavuuden edistämisestä ja havaintoja muutosprosessista
Marjokorpi, Annakaisa, lehtori, opinto-ohjaaja, Centria-ammattikorkeakoulu
lisätietoa: annakaisa.marjokorpi@centria.fi
Tarkoitus ja tutkimuskysymykset:
Tarkoitus on kehittää organisaation itseymmärrystä siitä, mitä on vaikuttava, kestävä, opiskelijalähtöinen, laadukas ja resurssitehokas ohjaus, sekä tämän ymmärryksen pohjalta kehittää ohjauksen systeemistä kokonaisuutta (viestintää, rakenteita, palveluja,
pedagogiikkaa ja johtamista).
Keskeinen viitekehys:
Opinto-ohjaus on korkeakoulussa verkostomaista yhteistyötä. Tähän kuuluu opettajan antama ohjaus opetuksen yhteydessä. Opettaja ohjaa esim. oppimista, oppimisen taitoa, geneeristen taitojen kehittymistä, itsearvioinnin taitoa ja tavoitteenasettelua.
Ohjauksen rooli on pitemmän aikaa kehittynyt ja laajentunut (esim. Zelloth 2009; Savickas 2013b; Onnismaa 2003; Peavy 2000). Ohjauksen systeemiseen kokonaisuuteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Henkilöstöltä vaaditaan uudenlaista
asiantuntijuutta (vrt. Onnismaa 2011, 7). Organisaatioilta vaaditaan myös kykyä kehittää ja johtaa ohjauksen systeemistä kokonaisuutta, sillä ohjauksen ja pedagogiikan kehittäminen rakentavat hyvinvoivaa yhteisöä sekä lisäävät koulutuksen veto- ja pitovoimaa.
Käytetyt tutkimusmenetelmät
Alussa tarkasteltiin, mitä ohjaussuunnitelma kertoo ohjauksen järjestelyistä ja toimijoiden rooleista. Ohjaussuunnitelma analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tarkasteltiin myös ohjaussuunnitelman suhdetta organisaation muihin strategioihin. Toisessa vaiheessa havaintoja tarkasteltiin tiimeissä ja johdon kanssa. Kolmannessa vaiheessa käynnistetään muutokseen tähtääviä prosesseja.
Keskeiset tulokset ja havainnot
Vaikuttavuuden ja kestävyyden näkökulmia tulee ymmärrettävästi ja käytännönläheisesti avata ohjauksessa ja pedagogiikassa, jotta toimijat voivat ymmärtää mitä heiltä odotetaan.
Opettajille, ohjaushenkilöstölle ja johdolle luotava kouluttamisen ja yhdessä oppimisen kautta kautta enemmän onnistumisen mahdollisuuksia. Käytännön jatkoseuraamukset
Yhteisen ymmärryksen syventäminen ohjauksen tavoitteista ja eri toimijoiden rooleista osana ohjauksen ja oppimisen kehittämistä jatkuu. Kehittämistyötä jatketaan kestävää kehityksen
ja hyvinvoivan yhteisön näkökulmista.
Vi-D-217/218
Oletko kestävän tulevaisuuden osaamisen rakentaja? –tunnista kestävyysosaamisesi
Eveliina Asikainen, Senior Lecturer, Tampere University of Applied Sciences, Professional Teacher Education
Sanna Ruhalahti, Principal Lecturer, Tampere University of Applied Sciences, Applied Research Centre
Hanna Teräs, Principal Lecturer, Tampere University of Applied Sciences, Applied Research Centre
Nina Eskola-Salin, Senior Lecturer, Tampere University of Applied Sciences, Professional Teacher Education
Hanne Mäki-Hakola, Senior Lecturer, Tampere University of Applied Sciences, Professional Teacher Education
Jenni Majuri, Senior Advisor, Tampere University of Applied Sciences, Professional Teacher Education
Outi Rantanen, Senior Lecturer, Tampere University of Applied Sciences, Professional Teacher Education
lisätietoa: eveliina.asikainen@tuni.fi
Työpajan tavoitteena on auttaa korkeakouluopettajia tunnistamaan kestävyysosaamistaan itsearviointitehtävän kautta ja motivoida heitä kehittämään osaamistaan saamismerkkien avulla. Työskentelyssä käytetää vuorovaikutteista digitaalista alustaa (ThingLink) avulla. Oman osaamisen arvioinnin lisäksi osallistujat pääsevät osallistumaan merkkikonstellaation edelleen kehittämiseen.
Työpajassa esitellään Academy for Sustainable Future Educators -hankkeessa (Erasmus+ Teacher Academies 2022–2025) kehitetyt opettajien kestävyysosaamisen osaamismerkit ja taustoitetaan merkkien laadintaprosessia. EduSTA-hankkeessa kehitetyt osaamismerkit konkretisoivat aiemmissa osaamiskuvauksessa (esim. UNECE 2012, Vare ja muut 2019) käsitteellisisiksi jääneet opettajien kestävän kehityksen osaamiset ja yhdistävät ne Euroopan Unionin GreenComps -viitekehykseen. Hankkeessa opettajan kestävyysosaamissa tunnistettiin neljä osaamisaluetta: kestävyyslukutaito, kestävyysosaamista vahvistava pedagogiikka, toimijuuden vahvistaminen ja refleksiivinen työote. Nämä osaamisalueet on jaettu yhdeksään osaamismerkkiin. Osaamismerkkien laadintaprosessin kiinnostavia jännitteitä ovat olleet mm. transformatiivisen oppimisen ja osaamisperustaisuuden yhteensovittaminen ja konsortioon osallistuvien maiden (Suomi, Ruotsi, Alankomaat, Tsekki ja Espanja) koulutus- ja opettajankoulutusjärjestelmien erot.
Työpajassa kerrotaan myös alustavia tuloksia Suomen piloteista, joihin on osallistunut Tampereen ammattikorkeakoulun opettajia ja opettajaopiskelijoita sekä Tampereen seudun ammattiopiston opettajia.
Vi-D-328
Great Place to Develop – Simulaatiopedagogiikan kehittäminen tutkimusperustaisesti kohti laadukasta ja merkityksellistä oppimista
Aura, Suvi, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Silén-Lipponen, Marja, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Äijö, Marja, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Saukkonen, Mirja, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lehtonen, Johanna, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
lisätietoa: suvi.aura@savonia.fi
Sosiaali- ja terveysalalla (sote) potilas- ja asiakasturvallisuuden edistäminen on keskeinen osaamisalue. Muilta turvallisuuskriittisiltä aloilta, kuten ilmailusta, on sovellettu sote-alalle turvallisuutta edistäviä toimintamalleja ja simulaatio-oppimismenetelmää jo vuosikymmeniä. Simulaatiopedagoginen tutkimus on runsasta ja simulaatiopedagogiikka on sen vuoksi kehittynyt erityisesti viime vuosikymmenen aikana.
Sote-alan simulaatioissa opiskelijat harjoittelevat kuvitteellisen potilaan tai asiakkaan näyttöön perustuvaa hoitoa tai kuntoutusta. Simulaatiot toteutetaan todellista työympäristöä mahdollisimman realistisesti vastaavissa simulaatio-oppimisympäristöissä. Simulaatio-oppiminen mahdollistaa ammatin keskeisten työtehtävien, vuorovaikutuksen ja yhteistyön oppimisen potilas- ja asiakasturvallisesti.
Oppijalähtöisyys näkyy vahvasti Savonia-ammattikorkeakoulun (Savonia) pedagogisessa ajattelussa. Oppimisen laadun kehittämiseksi PEDASIMU-hanke sai vuosille 2021–24 Rehtorin rahoituksen, joka mahdollisti simulaatiopedagogiikan laadun arvioinnin ja kehittämisen. Tutkimus- ja kehittämishankkeen tarkoituksena oli selvittää ja arvioida kriittisesti Savonian sote-alan simulaatiopedagogisia ratkaisuja sekä uusien simulaatiototeuttamistapojen käytettävyyttä.
Hanke alkoi nykytilan selvityksellä. Selvityksessä arvioitiin kirjallisia simulaatiosuunnitelmia ja havainnoitiin simulaatio-opetusta tutkimuksiin perustuvien kriteerien avulla. Tietoa kerättiin myös haastattelemalla opiskelijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa. Seuraavaksi suunniteltiin, tuotettiin ja pilotoitiin etäsimulaatioita. Lisäksi suunniteltiin ja toteutettiin suursimulaatio työikäisen aivoverenkiertohäiriöpotilaan hoidosta ja kuntoutuksesta. Tapahtumaan osallistui sote-alan opiskelijoita ja opettajia (N=247), osa paikan päällä ja osa etäyhteydellä. Tutkimustulosten mukaan simulaation tavoitteet saavutettiin hyvin, suursimulaatio lisäsi ymmärrystä moniammatillisesta toiminnasta ja tietoja aivoverenkiertohäiriön oireista sekä hoito- ja kuntoutusprosessin oikea-aikaisuudesta.
Hankkeen lopussa jatkettiin etäsimulaatioiden pilotointia ja kerättiin aineistoa opiskelijoiden kokemuksista erilaisista toteutusmalleista. Hankkeen tuotteena laadittiin tutkimuksiin ja laatustandardeihin perustuva simulaatiopedagogiikan malli. Lisäksi hankkeen tuloksista julkaistaan keväällä 2024 koostekirja, joka sisältää 10 artikkelia hankkeen toteutuksen eri vaiheista.
Hanke on mahdollistanut simulaatio-oppimisen tutkimuksiin perustuvan kehittämistyön. Savonian tavoitteena on olla Great Place to Learn ja hankkeen myötä tuottaa oppijoille yhä vahvemmin merkityksellisiä ja laadukkaita oppimiskokemuksia.
Vi-D-328
Sairaanhoitajaopiskelijoiden valtakunnallisen ydinosamisen kokeen kehittäminen ammattikorkeakoulujen välisenä dialogisena yhteistyönä
Silen-Lipponen, Marja, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Annola, Erja, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu
Marttila, Kaija, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu
lisätietoa: erja.annola@laurea.fi
Suomessa sairaanhoitajakoulutus sisältää 180 opintopisteen (op) laajuiset ydinosaamisen opinnot ja 30 op laajuiset syventävät opinnot. Koulutusta ohjaavat ydinosaamisen osalta EU:n ammattipätevyysdirektiivi (2005/36/EY, 2013/55/EU) ja kansalliset säädökset (Asetus ammattikorkeakoulusta 1129/2014). Jokaisella ammattikorkeakoululla on autonomia koulutuksen järjestämiseen ja opetussuunnitelmiin. Silti on tunnistettu tarve yhteisten kansallisten osaamisvaatimuksien ja arviointimenetelmien tuottamiseen.
Terveysalan verkoston ideoimana ja Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemana toteutettiin Suomen sairaanhoitajan tutkintokoulutusta järjestävien ammattikorkeakoulujen (20) hanke Yleissairaanhoitajan (180 op) ammatillisen ydinosaamisen arvioinnin kehittäminen (yleSHarviointi) vuosina 2018–2021. Hankkeessa määriteltiin sairaanhoitajan 180 op osaamisvaatimukset ja niiden sisällöt sekä kehitettiin sairaanhoitajan ydinosaamisen (180 op) valtakunnallinen koe (SH koe). SH koe yhtenäistää opetuksen ydinsisältöjä ja osaamisen arvioimista niissä 12 ammattikorkeakoulussa, jotka ovat edelleen mukana yhteistyössä.
Uudella sopimuskaudella (2024–2026) ammattikorkeakoulujen keskeisenä tehtävä on sairaanhoitajan 180 op osaamisvaatimuksien ja niiden sisältöjen päivittäminen. Tärkeää on myös SH kokeen sisällöllinen validointi, jota tehdään vastuualueittain eri ammattikorkeakoulujen muodostamissa pienryhmissä ja yhteisesti koko konsortiona. SH kokeen käytettävyydestä kerätään jatkuvaa palautetta ja kehitetään saadun palautteen avulla. Yhteistä kehittämistyötä tukee myös ohjausryhmä, jossa on monipuolinen edustus terveysalan organisaatioista ja yliopistoista. Korkeakoulujen ja työelämän yhteinen dialogi ja opetuksen kehittäminen mahdollistavat opetuksen laadun parantamisen ja resurssien tehokkaan käytön.
Sairaanhoitajan 180 op yhteiset osaamisvaatimukset ja niiden sisällöt sekä SH koe vahvistavat suomalaista sairaanhoitajakoulutuksen laatua sekä yhdenmukaisuutta. Alan nykyiset rekrytointihaasteet huomioiden, SH koetta voidaan käyttää myös muualla koulutuettujen sairaanhoitajien ydinosaamisen varmentamiseen. Jatkuva vuoropuhelu eri tahojen kanssa lisää koulutuksen ajantasaisuutta ja kohdistaa opetusta yhä enemmän keskeiseen osaamiseen. Edelleen SH koe auttaa työnantajaa tunnistamaan, millaista osaamista vastavalmistuneilla sairaanhoitajilla on ja miten sitä on tarpeen kehittää jatkuvan koulutuksen keinoin.
Vi-D-328
Keskitetty hakeutumispalvelu lääketieteen opiskelijoille ja valmistuneille lääkäreille HUSiin
Palin, Katri, tutkimussihteeri, HUS-yhtymä, Tutkimus- ja opetusjohto
Levy, Anna, kehittämispäällikkö, HUS-yhtymä, Tutkimus- ja opetusjohto
lisätietoa: anna.levy@hus.fi
Tausta:
Lääkäripula heijastuu jo nykyisin lääkäreiden koulutukseen, ja STM:n arvion mukaan pula erikois-lääkäreistä pahenee vuoteen 2035 mennessä. HUSin opetuksen tiekartassa 2023–2027 on kuvattu toi-menpiteitä lääkäripulan ennakoimiseksi, kliinisessä oppimisympäristössä annettavan opetuksen edel-lytysten parantamiseksi ja opiskelijan aseman huomioimiseksi. Työelämässä annettava opetus ja kou-lutus vaativat pitkäjänteistä ja systemaattista kehittämistä sairaalassa, jotta opiskelijoille järjestettä-vän opetussuunnitelman ja osaamisen karttumista edistävä oppimisympäristö ja ohjaus, joka huomioi opiskelijan aiemman osaamisen ja uratoiveet.
Tavoite:
Projektin tavoitteena on perustaa keskitetty hakeutumispalvelu lääketieteen opiskelijoille ja valmis-tuneille lääkäreille (esim. EU-/ETA-maiden ulkopuolisille lääkäreille, jotka tarvitsevat laillistuksen ammatin harjoittamiseksi EU-alueella). Hakeutumispalvelu vastaanottaa HUSiin hakeutuvan opiske-lijan hakemuksen, perehtyy opintovaiheeseen ja moninaisiin taustoihin (esim. ulkomaalaiset opiske-lijat), antaa opiskelijaohjausta sekä huomioi hakijan uratoiveita harjoittelulle sopivan kliinisen oppi-misympäristön osoittamiseksi.
Tarkoitus:
Projektin tarkoituksena on selkiyttää hakeutumisprosessia, harjoitteluiden koordinointia ja hakijoiden juridisia vaateita. Projektissa kehitetään sähköinen hakeutumis- ja harjoittelupaikkajärjestelmä sekä selkiytetään toimintatapoja harjoitteluihin liittyen HUSin yli 600 yksikön keskuudessa. HUSiin pe-rustettavan keskitetyn hakeutumispalvelun toimintaa ohjataan ja koordinoidaan yhteistyössä Helsin-gin yliopiston kanssa.
Toteutus:
Projektissa a.) perustetaan hakeutumispalvelu, b.) määritellään käyttäjien tarpeet hakeutumis- ja har-joittelupaikkajärjestelmälle, c) toteutetaan palvelumuotoilu ja tekninen järjestelmäkehitys, d.) tunnis-tetaan sidosryhmät ja keskeiset verkostot osana muutosjohtamista sekä e.) luodaan toimintaperiaatteet hakeutumispalvelulle ja sen eri sidosryhmille. Työ etenee yhteiskehittämisen ja pilotoinnin kautta asteittain kohti uusia, toimivia ja vakiintuneita käytänteitä.
Tulevaisuuden näkymät:
Tulevaisuudessa hakeutumispalvelu mahdollistaa sujuvan ja joustavan opiskelijoiden sisäänoton HU-Siin ja opiskelijalähtöisten harjoittelujen suunnittelun. Hakeutumispalvelu tarjoaa asiantuntijapalve-luita niin koulutuksen kuin sosiaali- ja terveyspalveluita järjestäville organisaatioille. Tulevaisuu-dessa hakeutumispalvelun toimintaa on mahdollisuus laajentaa sote-alueille.
vi-S-125
Ovatko teidän opiskelijanne yksinäisiä? Yksinäisyyttä vähentämässä koko korkeakoulun voimin: School to Belong-ohjelma.
Sairanen, Laura, suunnittelija, TAMK, koulutuksen ja oppimisen palvelu
Rouhiainen, Heidi, nuorten palveluiden päällikkö, Helsinki Missio
Lievonen, Mikko, ohjelmavastaava, Helsinki Missio
lisätietoa: merja.hanhimaki@tuni.fi
Yksinäisyys on kasvava ongelma, joka koskettaa korkeakouluopiskelijoita ja henkilöstöäkin.
Työpaja linkittyy teemaan “Hyvinvoiva korkeakouluyhteisö”, sillä yksinäisyyden kokemukset vaikuttavat heikentävästi niin psyykkiseen kuin fyysiseen terveyteen, tulevaisuudenuskoon,
opiskelumotivaatioon, alentavat oppimiskykyä sekä lisäävät opintojen keskeyttämisriskiä.
Pahimmillaan kokemukset voivat altistaa jopa väkivaltaiselle käytökselle. (mm. Cacioppo & Baumeister, Ryan & Deci, Lähteenoja, Junttila, Opiskelijabarometrit 2014 2019).
HelsinkiMission School to Belong ohjelma auttaa tunnistamaan ja ennaltaehkäisemään yksinäisyyttä. Ohjelman avulla kouluyhteisö saa työkaluja yksinäisyyteen puuttumiseen ja yksinäisyystyön tueksi. Ohjelman menetelmät perustuvat kansainvälisissä tutkimuksissa
parhaiten toimiviin todennettuihin menetelmiin kuten tehokkaaseen varhaiseen puuttumiseen, asenneilmapiiriin vaikuttamiseen sekä tunnetaitojen harjoitteluun.
Jokainen voi vaikuttaa yksinäisyyden kokemuksiin yhteisössä,
tämä työpaja on kohdennettu kaikille korkeakouluissa toimiville. Työpajan tavoitteena on lisätä ymmärrystä yksinäisyydestä, School to Belongista sekä herättää keskustelua siitä, miten korkeakouluissa voidaan pureutua tämän tärkeän teeman ääreen. Tavoitteena on lisäksi innostaa osallistujia viemään teemaa omaan korkeakouluunsa.
1.Alustus 20min
Ajankohtaista tutkittua tietoa yksinäisyydestä
School to Belong ohjelman esittely
2.Toiminnallinen osuus 30 min
Kysymyksiä puhujille
Ryhmätyöskentelyä hyödyntäen soveltuvaa menetelmää,
jossa osallistujat aktivoidaan teemaan esimerkiksi seuraavin kysymyksin:
Tunnistetaanko teillä yksinäiset opiskelijat
Millaisissa tilanteissa opiskelijalla tai henkilöstön jäsenellä on suurin riski kokea yksinäisyyttä, miten näitä tilanteita voisi ehkäistä?
Miten voisimme lisätä kontaktimahdollisuuksia oppilaitoksissamme?
Miten voisimme purkaa yksinäisyyteen liittyvää tabua häpeää?
3.Purku 40 min
Ryhmätyöskentelyn tulokset keskustellen
Miten TAMK ensimmäisenä korkeakouluna on soveltanut School to Belong mallia toiminnassaan
Miten TAMK ensimmäisenä korkeakouluna on soveltanut School to Belong mallia toiminnassaan
Osallistuja saa tietoa ja työkaluja aiheesta sekä pääsee keskustelemaan omat organisaatiorajat ylittävästi yksinäisyysteemasta korkeakoulussa. Työpaja mahdollistaa
verkostoitumista teeman ympärillä myös myöhempää yhteistyötä ajatellen.
vi-S-126
Läpäisyteemojen rakennustyömaa – Yhdessä kohti kestävää ja hyvinvoivaa opetussuunnittelun tulevaisuutta
Kirsti, Rasehorn, Opetussuunnitelmatyön projektipäällikkö, Taideyliopisto, Avoin Kampus Riikka Herva, suunnittelija, Taideyliopisto, Avoin Kampus
lisätietoa: riikka.herva@uniarts.fi
Työpaja-aihe nivoutuu konferenssin kaikkiin alateemoihin, voimakkaimmin teemaan Kestävä ja saavutetava korkeakoulutus.
Läpäisyteemat ovat nimensä mukaisesti läpi korkeakoulun opetussuunnitelman kulkevia keskeisiä sisältöteemoja (esim. hyvinvointi, kestävyys, digitaalisuus, kansainvälisyys), joilla on kiinteä yhteys korkeakoulun strategiaan. Ne heijastavat siten korkeakoulun koulutusvisiota, mutta myös arvoja. Opetussuunnitelmatyössä läpäisyteemojen jatkumollinen ja yhdistävä rooli on selvä, mutta opetuksen vuosisuunnittelussa ja toteumien seurannassa haasteita asettaa laaja-alaisten käsiteiden määrittely sekä rajaus.
Työpaja on suunnattu kaikille korkeakoulujen opetussuunnitelmatyöhön osallistuville henkilöille. Tavoitteena on yhteistoiminnallisesti selvittää, 1) miten läpäisyteemat valikoituvat ja määrittyvät, 2) mitkä teemoista kiinnostavat tällä hetkellä eniten, 3) miten läpäisyteemat systeemisesti toimivat opetussuunnitelmatyössä, vuosisuunnittelussa ja toteumaseurannassa, 4) mitä hyviä käytänteitä voimme jakaa toisillemme kehitystyössä, ja 5) millaisin pedagogisin keinoin ja materiaalein läpäisyteemojen hahmottamista ja opetuskäyttöä voidaan edistää.
Työpajassa kartoitetaan, määritellään ja vertaillaan läpäisyteemoja, pohditaan niiden merkitystä ja mahdollisuuksia OPS-työssä, peilataan niitä muuttuvaan koulutuksen toimintaympäristöön, työelämäyhteyteen ja jatkuvaan oppimiseen. Lisäksi jaamme toisillemme hyviä käytänteitä ja pohdimme niiden soveltamista omassa korkeakoulussa. Käytämme pienryhmätyöskentelyn ja osallistamisen tukena pedagogisia systeemikortteja sekä Flinga-ideointityökalua.
Alkuimpulssina esitelemme lyhyesti Taideyliopiston perustutkintokoulutuksen opetussuunnitelmauudistuksen (OPS 2024) läpäisyteemoja (digitaalisuus, ekologinen kestävyys, hyvinvointi, kansainvälisyys ja tutkimuksellisuus), niiden toteumaseurantaa ja pedagogisen tuen malleja.
Läpäisyteemojen strateginen luonne edellyttää, että opetuksen toteutussuunnittelussa voidaan reagoida nopeasti niin koti- kuin ulkomaisiin yhteiskunnallisiin ja alakohtaisiin muutoksiin, toisaalta toimia kestävällä ja koko yhteisön hyvinvointia edistävällä tavalla. Tämä haastaa koko korkeakouluyhteisön kriittiseen ja luovaan ajatteluun, moniulotteiseen vuorovaikutukseen sekä jatkuvaan opetuksen kehittämistyöhön. Prosessin keskiöön nousee projektiluonteisuuden sijaan jatkuva, orgaaninen toiminta, joka huomioi myös kuormittavuuden ja mitoituksen sekä yhteisöllisyyden näkökulmat. Näin rakennamme yhdessä kestävää ja hyvinvoivaa opetussuunnittelun tulevaisuuta, laadukasta opetusta ja innovatiivista korkeakouluyhteisöä.
vi-S-210
YAMK tutkintojen yhteiskehittämisen kaffela
Hero, Laura-Maija, Principal research scientist, Häme University of Applied Sciences HAMK, Hamk Edu research unit ja tiimi
lisätietoa: laura-maija.hero@hamk.fi
Ammattikorkeakouluissa jo vakiintunut ylempi ammattikorkeakoulutus (myöh. YAMK-koulutus) tarjoaa työelämässä jo toimiville asiantuntijoille jatkokoulutusta, joka vahvistaa heidän työmarkkina-asemaansa ja on tutkimusten mukaan myös työuran kannalta taloudellisesti kannattava tutkinto. Tästä jatkuvan oppimisen periaatteilla toteutettavasta koulutuksesta valmistui vuonna 2021 4300 henkilöä ja opinnot aloitti yli 8 100 henkilöä. YAMK-koulutus on siten merkittävä työelämään läheisesti kytkeytyvä jatkuvan oppimisen mahdollisuus asiantuntijoille ja yrityksille. YAMK-koulutusten organisatorisissa ja toiminnallisissa perusratkaisuissa on kuitenkin korkeakoulukohtaista vaihtelua, millä voi olla vaikutusta koulutusten luonteeseen ja laatuun. Tämä vaikuttaa tutkintojen tunnettuuteen ja niiden painoarvoon esimerkiksi työnhaussa.
Työpajan kohderyhmä: YAMK-opettajat ja YAMK-tutkinnon kehittäjät
Työpajan toteutusmuoto: Työpaja toteutetaan World Cafe -tyyppisenä.
Tavoite: Tämän työpajan tavoitteena on kuulla YAMK-toimijoita ja yhteiskehittää YAMK-koulutusta niin, että koulutus- ja työmarkkinoilla toimivilla on entistä paremmat edellytykset edetä koulutus- ja työurallaan jatkuvan oppimisen periaatteiden mukaisesti.
Pöytien aiheet:
Mitä ja millaisia ovat ajasta ja paikasta riippumattomien, joustavasti suoritettavien YAMK verkkotutkintojen parhaat käytännöt?
Miten käytännössä pitäisi toteuttaa TKI-toimintaa ja työelämän kehittämistä yhdistävää YAMK-koulutusta?
Minkälaista on paras työtä ja oppimista integroiva ja jatkuvalle oppimiselle edellytyksiä luova pedagogiikka YAMK:issa?
Kuinka YAMK-opettajien osaamista pitäisi kehittää?
Toteuttaja: Työpajan toteuttaa VaKe – Valtakunnallinen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämishanke
Hankekuvaus:
VAKE-hankkeen tavoitteena on kehittää YAMK-koulutusta niin, että koulutus- ja työmarkkinoilla toimivilla on entistä paremmat edellytykset edetä koulutus- ja työurallaan jatkuvan oppimisen periaatteiden mukaisesti. Hankkeen tuloksena YAMK-koulutuksilla on yhteinen jatkuvan oppimisen toimintamalli ja uutta osaamista. Lisäksi hankkeen toimesta YAMK-koulutusten jatkuvan oppimisen tarjonta on uudistunut nykyistä selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, jotka tunnistetaan ja joita arvostetaan sekä oppijoiden keskuudessa että työmarkkinoilla. Hankkeessa toteutetaan hyvien käytäntöjen vertaisoppimisprosesseja, ammattikorkeakoulukohtaisten kehittämisprosessien sparrausta, valtakunnallisen kehittämistyön koordinointia ja toimivien ristiinopiskelun käytäntöjen kehittämistä. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) 2024-2025 ja sen toteuttavat Haaga-Helia ja Hämeen ammattikorkeakoulu yhdessä valtakunnallisen verkoston kanssa.
vi-S-301
Mind & Study, the Aalto online study wellbeing course: material now open
Rytkönen, Anni, Staff scientist, Aalto University, Department of Computer Science Saarimäki, Sanni, Study psychologist, Aalto University, Student services Niiva, Henna, Study psychologist, Aalto University, Student services Mattila, Alli, Study psychologist, Aalto University, Student services
more information: anni.rytkonen@aalto.fi
At Aalto University, discussion on the support for study wellbeing has been emphasized within recent years, and increased focus has been put on the topic. The “Mind&Study – toolbox for being
well in studies” (3cr) online course was developed by Aalto study psychologists and provided for students for the first time in 2023. Prior to developing our own course, we piloted the “Towards
better wellbeing and studying” in collaboration with University of Helsinki. During the pilot, we collected experiences on Aalto student needs and preferences, course implementation models and
teacher workloads, and created our own best practices. Mind&Study is now available for all Aalto Bacherlor’s and Master’s students in Finnish and in English.
The course concept is targeted for full-time degree students. Therefore, the course will not be given via the Open university or Fitech, but instead, we want to make the course material available for
anyone to be used with their degree students. The goal for the workshop is to share information on the course, give access to the course material, and to give you ideas on topics that influence on
study progress. You will get tips and support for supervising and tutoring your students to study wellbeing.
The workshop starts with presenting the course themes, after which the participants are welcome to acquaint themselves with the course material in small groups. Some course exercises will be done
together and reflected on, and we will end the workshop with a mindfulness exercise led by the study psychologists. Welcome!
vi-S-312
3D-kartoitus – koko tiimin potentiaali ja luovuus käyttöön
Alhonen, Marika, Senior Lecturer, Opettajakorkeakoulu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Kunnari, Irma, tutkimusaluejohtaja, Vaikuttava ammatillinen pedagogiikka, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Laivola, Taina, Senior Lecturer, Opettajakorkeakoulu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
lisätietoa: taina.laivola@haaga-helia.fi
3D-kartoitus perustuu U-teoriaan. U-teoria on Massachusetts Institute of Technologyssä (MIT) ja Presencing Institutessa kehitetty työväline, joka on tarkoitettu viheliäisten ongelmien ratkaisuun yhteiskehittämisen projekteissa. Transformatiivisen oppimisen työskentelytapa voi saada aikaan muutoksia ajatustavoissa sekä poistaa luovuuden näkymättömiä esteitä.
Työpajassa kokeilemme, miten antaa tilaa muille kuin rationaalisen ajattelun muodoille. Transformatiivisen oppimisen ytimessä ovat taidot, joiden avulla voimme kohdata nykypäivän monimutkaisia haasteita, rikkoa rajoja ja tuoda luovia näkökulmia päivittäiseen tekemiseen. Kehollinen älykkyys, intuitio ja empatia ovat tiedon muotoja, jotka paremmin tunnistavat näkymättömiä systeemisiä tekijöitä ja dynamiikkoja.
Työpajan tavoitteet: 3D-kartoitus on työskentelytapa, jonka aikana tiimi saa paremman yhteisymmärryksen siitä, miten kaikki sidosryhmät kokevat nykyisen todellisuuden. Erityisesti 3D-kartoitus nostaa esille ryhmässä piilossa ja syrjässä olevia näkökulmia ja osallistujia.
Työpajan toteutus: Ryhmä valitsee Pedaforumin ”Korkeakoulupedagogiikka globaalin hyvinvoinnin rakentajana”-teemasta yhden alateeman työpajansa teemaksi. Työpajan vetäjät vetävät työskentelyprosessia. Työpajassa ryhmä kartoittaa ja muotoilee yhdessä ryhmän yhteistä muutostyön kohteena olevaa teemaa. Työpajassa ryhmät rakentavat eri materiaaleista yhteisen veistoksen. Työskentelyn aikana luotua yhteistä veistosta havainnoidaan yhdessä eri näkökulmista.
3D-kartoituksen tuloksena ryhmä luo
- Uusia tapoja havaita esteitä, tarpeita ja mahdollisuuksia muutostyössä
- Kartoittaa systeemisiä esteitä, jotka pitävät toiminnan muuttumattomana
- Nostaa esille muutosta tukevia voimia, uusia näkemyksiä ja niihin liittyviä mahdollisuuksia
Vi-S-313
Teaching Singing in Higher Education Institutions – Student’s Subjectivity at the core of the educational work
Capponi-Savolainen, Analía
Doctoral researcher
University of the Arts Helsinki, Sibelius Academy
more information: analia.capponi-savolainen@uniarts.fi
The aim of this study is to deepen the understanding of vocal pedagogy in higher education institutions by identifying pedagogical strategies that can support early career university students. More specifically, the objective is to support the work of singing teachers working in higher education institutions, putting the focus on student’s subjectivity.
While qualification, socialization, and subjectification are three interconnected educational domains; subjectification has received less attention in general (Biesta 2010, 2014), especially in higher education institutions, where the focus tends to be put on knowledge, skills, and traditions. Since these three domains cannot be separated and the focus cannot be put only on one educational dimension (Biesta, 2020), it is necessary to attend to the subjectivity of the student and to the agency and freedom of the student.
The data of the study were generated through class observations (8 lessons of 45 minutes, Voice Department, University of the Arts Helsinki, Sibelius Academy). Informal conversations with the teacher and the observed students informed the context of the study but at this stage no interviews were conducted. The study situates the dialogic interactions student-teacher, particularly those related to student’s goals and expectations, at the core of the educational work, as these dialogs seem to support students’ engagement with their own choices, bringing to forth student’s subjectivity.
Vi-S-313
Diversity work at a large international collaboration
Räsänen, Sami, University lecturer, Department of Physics, University of Jyväskylä
more information: sami.s.rasanen@jyu.fi
European Organization for Nuclear Research, CERN, was established in 1954 and today it the largest particle physics laboratory in the world [1]. There are roughly 2600 staK members at
CERN. However, the laboratory hosts about 12400 users from 70 diKerent countries. The flagship of the particle physics research at CERN is the Large Hadron Collider, LHC, that is 27
km long accelerator [2]. Finland is a member state in two LHC experiments, Compact Muon Solenoid [3], CMS and A Large Ion Collider Experiment [4], ALICE.
CERN has a Diversity and Inclusion (D&I) program [5] including a Diversity Roundtable. The roundtable has representatives from diKerent minority groups at CERN and each of the
Diversity OKices of the large LHC experiments. For example, the mandate of the ALICE Diversity OKice [6] has defined in the constitution of the experiment. I am one of the three diversity
oKicers in ALICE.
As most of the people at CERN are users, without a work contract to the organization, CERN is a unique environment where people with very diverse backgrounds work towards a common
goal with a limited chain of command. In this presentation, I will sketch diversity work at CERN and role of the ALICE diversity oKice. I will show examples on how gender balance is followed in the ALICE experiment and communicate trainings that we arrange, particularly to persons with a managerial role in the experiment. I will report troubling findings on mental wellbeing of the researchers in LHC experiments.
Vi-S-313
Building Global Well-Being through Climate Smart Agriculture and Entrepreneurship Programmes for Indian Agricultural Universities
Ruohonen Mikko, Prof., Tampere University MAB
Ahonen Mikko, Post-Doc Researcher, Tampere University MAB
Mahajan, Gururaj, Coordinator, Tampere University, MAB
Vartiainen, Katriina, University Instructor, Tampere University ITC
more information: mikko.ruohonen@tuni.fi
Higher education can foster sustainable development in educating the talented students of developing economies towards climate-smart agriculture and enhance transformation to entrepreneurial working careers. In this presentation educational activities and development actions of joint Indo-Finnish on-going collaboration between Tampere University, University of Agricultural Sciences Dharwad (India) together with JAMK and HAMK Universities of Applied Sciences and company and association representatives are reviewed. These activities have been funded by Global Innovation Network for Teaching and Learning GINTL by Ministry of Education and Culture, ICAR Indian Council of Agricultural Research and World Bank during years 2022-2024. Indian agricultural universities have sent so far 90 undergraduate students and nearly 30 faculty members for educational and visiting programmes to Tampere and other Finnish cities. The original training programme has evolved to include many of the sustainability development goals related areas such as food ecosystems, bioeconomy and circular economy topics. The objective of programmes is to get experiences about best international entrepreneurships, making industry start-ups, advanced smart agriculture innovations and related commercial activities through special lectures, visits to referral labs and related companies. Broad educational topics such as Entrepreneurship development, Start-ups and Industry-Academia collaboration, Hi-Tech Agri systems, Protected cultivation, International food safety standards, Forestry and Sustainability, Stress responsive crop plants, Rural Entrepreneurship community development, Farmer-producer organisations, Dairy Products development and Climate Smart agriculture are built in to programmes. The final funding year of GINTL focuses on institutional development with Indian agricultural universities and prepares transfer of innovations to Latin America and Africa.
Vi-S-313
Sustainable Education Development: Asian challenges & need for localisation and contextualisation of educational advice
Narra, Sruti, Dr., HAMK (professional teacher education, student)
Kallioniemi-Chambers, Virve, Dr., Senior Advisor, HAMK (professional teacher education, Global Education)
more information: virve.kallioniemi-chambers@hamk.fi
In this globalised educational setup where there is a free flow of ideas and availability of educational advice, products and services, there is also a need to have a critical eye while aHempting to transfer
such ideas from one context to another, especially, when the contexts are different and the challenges are varied. The practices need to be tailored and adapted according to the needs of the context instead of trying to liK them from one context to another (Jingjing Yang, 2020). Though the need to localise
the educational advice is being discussed and acknowledged, the know-how in this area needs to be strengthened. Informed by e.g. the models of Research-Practice Partnerships (Crystle N. Alonzo, et. al., 2021); the model of sustainable educational innovation (G.M. Fix et. al., 2021); the reflections of TECIP project and their emphasis on teachers being the change agents (Mäkinen,M., Alemu, Y., & Abebe,
A.K., 2019); and the study on teachers’ reflective practice skill for sustainable learning (Chen., Z & Chen., R. 2022) our aim is to develop a concept map on the phenomenon of the sustainable education
development based on the literature review. There is a lot literature on this topic, but our concept map aims to connect especially the variables of educational development ac’vi’es in the se`ng of
transnational collaboration. The presentation aims to put forward a set of criteria to keep in mind while aHempting to discuss educational practices of the Finnish educational system especially in an Asian
context. The focus will be on educational practices enhancing the learning in a given context.
Stage E-talo
Improvisaatio leikin, luovuuden ja ajattelun innostajana
Ikonen, Mirjami, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, kauppatieteiden laitos
lisätietoa: mirjami.ikonen@uef.fi
Tavoitteena on antaa mahdollisuus kokeilla ja/tai seurata kehollista improvisaatioharjoitusta. Harjoitus sisältää johdatuksen keholliseen improvisaatioon ja lämmittelyn, josta edetään harjoitukseen. Harjoituksen pääpaino on yhteisöllisessä liikkeen ja patsaiden yhdistämisessä improvisoiden. Yhteisöllisyys ilman sanoja. Toisessa harjoitusvariaatiossa improvisaatioon lisätään äänen käyttö. Lopuksi harjoituksen eri vaihteet puretaan reflektoiden ja pohditaan, miten (kehollista) improvisaatiota voisi soveltaa korkeakoulupedagogiikassa eri aloilla. Tavoitteena on kokemuksellinen oppiminen, vapautuminen ja leikki oppimisen ja luovuuden ytimessä. Improvisaatio oppimisessa on vielä kokeilevaa korkeakoulukontekstissa. Työpaja osallistuu sekä tieteelliseen että yhteiskunnalliseen keskusteluun työelämän murroksen ja uusien taitojen korostumisesta korkeakouluopetuksessa, erityisesti innovatiivisen ja kriittisen ajattelun taidot. Kehollinen improvisaatio voi parhaimmillaan lisätä inkluusiota, kun esimerkiksi kielitaidon merkitys häviää. Kokonaisvaltaisessa oppimisessa rationaalista ja emotionaalista tasoa ei eroteta kognitiivisten ja kehollisten aspektien kietoutuessa toisiinsa (Taylor, 2008). Improvisaatio nähdään monipuolisena vuorovaikutuksena (Järvinen, 2023). Improvisaation käyttö opetuksessa tarvitsee luottamuksen ilmapiirin niin, että uskaltaa asettua haavoittuvaksi luottaen toisten hyväntahtoisuuteen ja myötämielisyyteen. Luottamus luo turvallisen ilmapiirin ja innostaa kokeilemaan uutta (Ikonen, 2013). Improvisaatio oppimisessa perustuu luottamukseen, hyväksyntään ja kuunteluun (Järvinen, 2023). Harjoituksen teoreettinen viitekehys rakentuu väljästi embodied cognition -näkökulmalle, joka korostaa kehon ja mielen yhteyttä tiedon prosessoinnissa. Improvisaatioajattelussa ei nähdä epäonnistumisia vaan huomio kohdistuu oppimismahdollisuuksiin, mikä rohkaisee spontaanisuuteen, kun pelko virheistä väistyy (Järvinen, 2023; Benjamin & Kline 2019; Csikszenmihalyi 1996). Viitekehyksessä huomioidaan Sawyerin (2007) käsitteellistykset improvisaatiosta luovuuden ja yhteistyön lähtökohtana ja ylläpitäjänä sekä Amabilen komponenttimalli luovuudesta osaamisen, motivaation ja luovan ajattelun yhteenliittymänä. Improvisaation ymmärtäminen yhteistyötä korostavana ajattelutapana sopii yhteisölliseen oppimiseen (esim. Sawyer 2007).